Lähteekö Wenger ennen joulua? Kuka Valioliigamanagereista saa kenkää ensimmäisenä? Onko Ridge vielä Brooken kanssa jouluna? Kuka riitaantuu seuraavana kaunareissa Stephanien kanssa?

Kesä on siis auttamatta antautumassa syksylle ja ihmisten suunnistaessa aurinkotuoleilta kotisohville, mielemme valtaavat vuodesta toiseen samat kysymykset. Miehillä pääsääntöisesti ensimmäiset ja naisilla jälkimmäiset.

Ihanaa, että tänä vuonnakin manageripotkuruletti saatiin kunnolla käyntiin ja näin ollen elämä tutuille raiteilleen. Hieman totutusta poikkeavaa ja jopa surullista on se, että ruletin on aloittanut Arsenalin pitkäaikainen ja uskollinen luotsaaja. Ainahan vedonlyöntiyhtiöt ja roskalehdet alkavat mässäillä aiheella viimeistään muutaman pelin jälkeen -joskus jopa ennen kauden alkua. Joskus päät vadilla ovat enemmän ja joskus vähemmän aiheesta.

Tällä kaudella pelin avasi siis Wenger ja toki Arsenalin kilpailijan fanina olen tästä jollain tasolla tyytyväinen, mutta asia herättää myös hieman pelonsekaisia tunteita. Ikäänkuin pysyvyys olisi horjumassa. Mitä sitten, kun tämän ärsyttävän kilpailijan harmaatukkainen manageri on poissa? Minun muistini kun ei riitä Arsenalin aiempiin managereihin, niin monella tapaa Arsenal ruumiillistuu mielessäni Wengeriin. Ja pelottavaa tässä on sekin, että kuinka jatkossa tulisi ”vihata” Arsenalia kun enää se ei kävisi niin helposti Wengerin pelaajapolitiikkaa ja peluutusta arvostelemalla? Miltä Arsenal näyttäisi jatkossa vastustajana?

Näistä kysymyksistä ajatukset etenevät pidemmälle. Jos Wengerin penkki heiluu ja jossain vaiheessa kaatuu, niin jollain tapaa oman joukkueeni pitkäaikaisen managerin Sir Alexinkin taipaleen täytyy päättyä jossain vaiheessa. On se tapa sitten kenkä tai hauta.. Millainen suunta on tämän jälkeen Unitedilla?

Ensi kertaa syksyllä alkava potkuruletti siis kohdistuu omaan joukkueeseeni vaikkakin todella monen jos-sanan, kysymysmerkin ja vilkkaan mielikuvituksen kautta. Tai ei oikeastaan edes kohdistu, mutta sainpahan kuitenkin sytykkeen alkaa miettimään asiaa. Tuntuupa oudolta, alkaa jopa hieman morkkis iskemään. Onkohan muiden jengien faneista tuntunut pahalta, kun pomo saa kenkää ja koko muu futismaailma vaan repii otsikoita ja laskee kertoimia asialla.. Monet kerrat on tullut naurettua räkäisesti kun jokin kilpakumppaneista on joutunut turvautumaan managerin vaihtoon. Hyi minua. Vai tottuuko siihen? Alkaako se olemaan pian kuin pari pelaajaa vain vaihtaisi osoitetta kauden aikana? Tiedä häntä, Cityn fanit lienee parhaita vastaamaan. ;)

Yhtä kaikki, pelaajia, managereja ja seurojen muita henkilöitä tulee ja menee tiuhaa tahtia kaikissa maissa kaikilla mantereilla. Onko epästabiilimpaa työpaikkaa olemassa? Tuskin matematiikan opettajan palli horjuu yhtä herkästi jos oppilaiden parin viimeisen kokeen keskiarvo on normaalia hieman vaisumpi. K-kauppiaskin on saanut pitää paikkansa vaikka lauantaimakkara olisi päässyt yllättäen loppumaan. Toki ”vastuu” on managereilla suurempi kun kyseessä on suuret rahat. Mutta kuitenkin.. Kyllä opettajankin ainakin välillinen vastuu on suuri ollessaan osana nuoren ihmisen kasvatusta ja suuntaa, johon hänen elämänsä on menossa..

Yleensä työpaikalla huonosti sujuvien otteiden jälkeen kokoonnutaan jonkinlaisen ryhmäpäällikön tai vastaavan johdolla pohtimaan keinoja uuteen nousuun. Päällikkö monasti voi muuttaa työskentelytapoja. Homman mennessä todella pieleen voi olla tarpeen parin työntekijän vaihtamiselle. Sen jälkeen aletaan miettimään, mikä prosessissa on pielessä. Senkin jälkeen tulee mieleen vielä lukuisia toimenpiteitä, joita yleensä kokeillaan ennenkuin syyttävä sormi kohdistetaan päällikköön päin. Tässäkin suhteessä jalkapallomaailma on lienee pahasti vääristynyt.

Mutta onko se huono juttu? Mielestäni ei. Jalkapallon seuraaminen on kivaa. On kivaa, kun paljon sattuu ja tapahtuu. Muutoksia kokoonpanoissa, uusia stadionhankkeita juoruja jne. Ah, niin paljon eri mausteita tässä saippuaoopperassa. Mehän toki lystin rahoitamme, joten ei muuta kuin hyvällä omallatunnolla vain potkuista ja muusta ehkä henkilön itsensä kantilta ajateltuna ikävästä asiasta mässäilemään! Voisi luulla, että esimerkiksi Wengerin ja muiden ”uhrien” kannalta fanit ovat säälimättömiä, verenhimoisia ja epäreiluja kaikin tavoin muutenkin. Mutta kyllä kymmeniä tuhansia viikosta toiseen vuosien ajan tienanneet henkilöt pärjäävät ja harvoin heidän tulonsa aivan järisyttävästi alenevatkaan potkujen myötä. harvoin jalkapallossa potkut saanut henkilö edes lähtee lopullisesti kuvioista vaan vaihtaa vain seuraa tai vaihtaa toimenkuvaa esimerkiksi pelaajasta tv-kommentaattoriksi. Siis: Kyllä he pärjäävät.

Tähän loppuun mainittakoon tämän viikon Veikkaajassa ollut hauska juttu Robbie Keanista. Mielestäni tässä jutussa kärjistyy erittäin hyvin se, että turhaa me minkäänlaista morkkista kärsimme, vaikka kilpailijoiden huonosta jamasta iloitsemmekin. 2008 Keane siis kertoi pienestä pitäen unelmoineensa Pool -paitaan siirtymisestä. 2010 Celticiin siirtyessään mies kertoi ihailleensa skottiseuraa avoimesti. Nyt MLS:ään siirtyessään mies kertoo unelmiensa täyttyneen. Jokainen kengän kuva persuksessa ei siis ole aina välttämättä vain huono asia, vaan kyseessä voi olla uuden unelman toteuttamismahdollisuus :)

Kirjoittanut: Jani Sierilä

Aiheet Jani Sierilä Näkökulmat