Gunners jatkoi eilen hyviä otteitaan ja tietenkin Tykkinainen oli liimautuneena television ääreen seuraamaan suosikkiensa otteita.

Tässä siis Tykkinaisen näkemyksiä Wiganin ja Arsenalin ottelusta. Nauttikaa – niin me ainakin täällä teemme!

”Eläköön Canal+, jalkapalloilun pyhättö !
Eipä tullut meidän matsia eilen,
ei suorana, ei jälkilähetyksenä.
Kolme urheilua lähettävää kanavaa
ja vain yhdeltä tuli jalkapalloa.
Tenniksen on oltava Suomessa suositumpaa
kuin jalkapallon, sitä tuli nimittäin kahdelta kanavalta.

Kumma kyllä Canal+ mainostaa kuitenkin enemmän jalkapalloa kuin tennistä.
Meneeköhän se sitten niin, että jalkapallosta saa näyttävämpiä mainoksia.

Striimiä siis eilen ja tänään jälkilähetystä.
Sama lähetys, samat selostajat.
Ja voitettiin kummallakin kerralla !
Viime aikoina on ollut puhetta siitä,
onko meillä ketään muuta maalintekijää, kuin Robin.
Wigania vastaan ainakin oli.

Mikel Arteta potkaisi maaliin kaukaa,
Thomas Vermaelen pukkasi maalin kulmapotkusta,
melkein heti Mikelin maalin perään.

Toisella puoliajalla Gervinho pääsi oikeaan paikkaan
ja teki maalin maalivahdin torjumasta Robinin potkusta.
Olen niin onnellinen Gervinhon puolesta,
joskus ei vaadita kuin yksi täydellinen onnistuminen,
ja peli alkaa kulkea entistä paremmin.
Gervinhon tulevia maaleja odotellen !

Robinin maalin nostan kuitenkin ottelun hienoimmaksi,
en sen takia, että Robin on mulle ihmepoika, jumala ja kuningas,
vaan siksi, että Theon ja Robinin yhteistyötä on vaan niin uskomatonta
katsoa.

Theo ja Robin ovat onnistuessaan yhtä,
samalla ajatuksella, yhteisellä pallolla ja järjettömän hienolla pelisilmällä.
Theon tuuletuskin näytti sen: Theo seisoi paikallaan ja levitti kätensä,
kunnioitti maalia ja sen tekijää.

Hienoja hetkiä, muita ei tarvita voittoon.
Ai niin, mainittakoon, että Robin on tehnyt tänä vuonna
enemmän liigamaaleja kuin Lionel Messi.
Ei hullumpaa.

Aaron Ramseyta Wigan kohteli turhan kaltoin monta kertaa.
Aaronia kaadettiin, muksittiin, tönittiin.
Tuomari jätti viheltämättä rankkarin,
mikä olisi ilman muuta kuulunut viheltää.
Onneksi se ei vaikuttanut pelin lopputulokseen,
mutta Aaronille olisin oikeutta silti suonut.

Poika on kokenut kovia ja päästyään takaisin pelaamaan,
on koko ajan parantanut pelaamistaan.
Odotan Aaronista suuria, toipuminen jalan katkeamisesta vie kuitenkin aikansa,
eikä parasta Aaronia varmasti nähdä vielä tällä kaudella.

Mulla on luottamus ja usko korkealla koko joukkueeseen,
vaikka tällä kaudella pokaalin viekin joku parempi joukkue.
Alkukaudella oli ongelmia, mitkä vaikuttavat koko kauteen,
mutta niistä ollaan kuitenkin selviämässä.

Tällä kaudella pitää vain jaksaa luottaa ja uskoa, odottaa,
että joukkue kasvaa yhteen, taidollisesti ja henkisesti.
Ensi kaudella taistellaan pokaaleista, heti alusta alkaen.

Cesc Fabregasia meidän kaikkien on ikävä,
mutta nyt on kuitenkin jo nähty, että ilman Cescia pärjätään.
Ja se on tärkeä asia joukkueen kehittymisen kannalta.

Pyydän julkisesti anteeksi Arsene Wengerilta,
että ikinä tulin sanoneeksi ManU-pelin jälkeen,
ettei Arsene ansaitse Arsenalia.

Ihmisille sattuu virhearvioita,
ne pitää pystyä antamaan anteeksi ja unohtaa.
Arsene on näyttänyt olevansa Arsenalin manageri.
Illan pusu Arsenelle.

Arsenekin on vain ihminen, niin kuin pelaajatkin.
Ja niillä jokaisella on Arsenalsydän.
Se on se tärkein, millä on merkitys.

Sydämellä,
Maarit”

Aiheet Näkökulmat Tykkinainen