Tykkinaisen vuoden viimeinen (?) kirjoitus tulee tässä. Arsenal jäi kotonaan 1-1 tasapeliin susilaumaa vastaan, mutta kuten alta voidaan havaita – kyllä sitä positiivistakin pelissä oli.

”No olipas peli.
En nähnyt Zesnya oikeastaan kuin kerran.
Olisikohan selostaja edes tunnistanut Zesnyn,
jos olisi päässyt selostamaan meidän maalipään tapahtumia ?
Nimittäin tänään kuultiin mielestäni varsin luokaton selostus.
En tiedä, oliko selostajalta jäänyt silmälasit kotiin,
vai miksi Vermaelen oli koko ajan Koscielny ?

Korviintuntunut esimerkki vapaapotkutilanteesta:
”Arteta ja van Persie ovat pallon takana…”
(Robin nimenomaan juoksi vastakkaiselle laidalle)
”eikun siellä onkin Benayon Artetan kanssa..” ja tämä korjaus vasta aikojen päästä.
No, tasapuolisuuden nimissä selostaja ei kyllä tuntenut Wolvesin pelaajiakaan.
Jotain limiteissöniä ihan oikeesti !

Rohkenen olla selostajan kanssa myös eri mieltä Per Mertesackerin pelitaidoista.
Mertesacker pelaa ensimmäistä Valioliigakauttaan
eikä voi ollakaan heti kotiutunut Arsenaliin,
mutta ”varsin ongelmallista” ei Mertesackerin peli kyllä ole ollut.

Aivan loistava väliintulo nytkin pelin ensimmäisellä puoliajalla,
mutta selostaja ei tunnistanut Mertesackeria, vaan puhui vain Arsenalin puolustajasta.
Onhan se peli toki silloin varsin ongelmallisen luokatonta,
jos ei edes tiedä, kuka kentällä on Mertesacker.

Alex Song näytti tänään laulut ja sävelet keskikentällä.
Kaksi kumoon kaadettua Wolvesin pelaajaa oli tyylikäs näky.
En kannata kenttäväkivaltaa, mutta
mukavia kaatoja kyllä, silloin kun Alex on asialla.
Illan pusu Alexille !

Ja halaus ihanasta joululaulusta, mikä on
mun puhelimessa tällä hetkellä soittoäänenä.
Häpi nuu jier meri krismas häpi nuu jier meri krismas !

Illan toisen pusun saa Laurent Koscielny,
Mielestäni illan paras pelaaja, meiltä.
Hennessylle nostan peukun, hieno maalivahti.
Viattoman näköinen söötti pellavapää.

Wenger oli oikeassa, kun mietti ja pelkäsi
Robinin loukkaantumismahdollisuutta tämän illan pelissä.
Onko ennätyksen jahtaaminen niin iso asia,
että riskejä kannattaa ottaa näissä ”pienemmissä” peleissä.

Ennätyksen rikkominen ei tänään lähentynyt,
mutta loukkaantuminen oli hyvin lähellä.
Oli aivan kamalaa katsella, kun Robin ja Marouane Chamakh
löivät päänsä yhteen ja tuupertuivat kentälle.

Chamakh nousi jaloilleen, mutta Robin jäi kentälle makaamaan.
Kentän laidalla huomattiin, että Chamakhin takaraivosta tuli verta,
Robinin edelleen maatessa kentällä.

Onneksi selvittiin ilmeisesti, ja toivottavasti, säikähdyksellä,
sillä Chamakh pääsi kentälle takaisin ja Robin pelasi myös pelin loppuun.
Mutta, haavoittuvainen on myös supersankari,
varsinkin, kun on vain ihminen.

Paljon oli kuumia tunteita tänään kentällä,
paljon oli maalipaikkoja myös.
Ei niin kaunista peliä, mutta ei silti ihan olematontakaan.
Kolme pistettä olisivat olleet erittäin tervetulleita ja ansaittujakin,
mutta tänään ei vaan saatu niitä maaleja, mitä olisi pitänyt.

En lähde ketään kahden pisteen ”menetyksestä” haukkumaan,
sillä en saa kuin pahan mielen itselleni.
Niin kuin olen ennenkin sanonut, rakastan mun muruja ja luotan niihin.
Olkoon vaikka kuinka siirappista, mutta sitähän Tykkinainenkin on,
pure sugar ;)

”If you lose hope, or lose belief,
you may as well get out of football.”
-George Graham-

Sydämellä,
Maarit”

Aiheet Näkökulmat Tykkinainen