Swansea otti yllätysvoiton Arsenalista ja jatkaa kovaa kotipelisarjaansa. Ei varmasti ollut Gunners-faneille se odotettu tulos, jolla kamppailtaisiin vahvasti Europelipaikoista. Tässä Tykkinaisen mielipiteitä joukkueensa esityksestä:

”Me ollaan The Arsenal.
Me ollaan voitettu tuplamestaruuksia,
meillä on Invincibles – Voittamaton Joukkue.
Meillä on Ian Wright, Robert Pires, Tony Adams,
Dennis Bergkamp ja Thierry Henry.
Me ollaan Lontoon kuninkaita,
me ollaan suuri ja mahtava The Arsenal.

Herätys nykypäivään !
The Arsenal on jalkapalloa pelaava joukkue Pohjois-Lontoosta.
Suuri ja mahtava ? Voittamaton ?
Mä en ole nähnyt sellaista, muuta kuin Youtubesta ja DVD-levyiltä.

Tän hetken Arsenal on hyvä, välillä loistava, mutta myös epäonnistuva joukkue.
Jos jalkapalloa pelattaisiin ihmemaailmassa, missä kaikki olisi kohdillaan,
meillä olisi tällä hetkellä kentällä erittäin hyvä joukkue.

Mutta elämässä ja urheilussa ei kaikki mene aina niin kuin unelmissa menisi.
Bacary Sagna, Thomas Vermaelen, Andre Santos, Jack Wilshere ja Mikel Arteta
ovat loukkaantuneina, kolme puolustajaa ja kaksi keskikenttäpelaajaa.
Näiden lisäksi vielä laitapakkien varamiehetkin ovat loukkaantuneina ja
paikoilla pelaavat milloin topparit, milloin keskikenttämiehet.

Woijciech Szczesny on peli peliltä enemmän yksistään maalinsa suulla,
tänään näki Laurent Kocielnyn naamasta, että tilanne alkaa olla epätoivoinen,
puolustus ei enää kauaa jaksa tätä menoa.

Robin huitelee yksistään kärjessä, laitureista ei ole apua kuin hyvällä onnella.
Thierry Henryn kallisarvoista laina-aikaa kulutetaan pitämällä mies vaihtopenkillä.
Robinin maaleilla ei ole merkitystä, jos muusta joukkueesta ei ole siihen,
että mahdollinen johtoasema säilytettäisiin.

Alex Song on keskikentällä edelleen vahva, mutta ei yksin pysty ihmeisiin.

Tämä on tilanne tänä päivänä.
Kaukana siitä, mitä olen kuullut Arsenalin olevan.
Tiedän, että monia Goonereita harmittaa tämän päivän Arsenal.

Se ei ole juurikaan mitään verrattuna siihen The Arsenaliin, joka voitti matsin kuin matsin.
Mutta mulla on vain tämä Arsenal. Ei mulla ole voitettuja pokaaleja,
en ole jännittänyt sarjataulukon ykköspaikkaa tai mitään sellaista.

Arsenal pelaa siinä missä muutkin joukkueet. Voittaa, häviää, taistelee.
Arsenalissa on pelaajia, mulle ehdottomia muruja ja suosikkeja,
joista tykkään, vaikka eivät aina pelaisikaan parasta peliään.
On myös pelaajia, joilta en odota oikeastaan mitään, silloin en pety,
mutta saatan joskus iloisesti yllättyä.

Tämä ei kaikille riitä ja tottakai ymmärrän sen.
Mutta kannattajilla on hyvin vähän mahdollisuuksia
parantaa Arsenalin peliä tai saada muutoksia aikaan yhtään missään.

Pelaajien haukkuminen ei ainakaan auta asiaa,
ei ne päätä, pelaavatko kentällä ja kun kentällä ovat, tekevät varmasti parhaansa minkä pystyvät.
Syyt ovat jossain muualla. Ehkä Wengerissä, ehkä vielä korkeammalla.

Kukaan Gooner ei tiedä todellisia syitä,
miksi Arsenal ei ole tänä päivänä se The Arsenal, mikä se on joskus ollut.
Thierry Henry sanoi tämän iltaisen matsin jälkeen :
”No matter what, you should support team.”

Hyvin sanottu.

Arsene Wengerillä oli tänään tuulipuvun takki päällä ja lenkkarit jalassa.
Ei punasta krakaa, ei pukua. Parturissa oli käynyt.
Arsene istui yksistään erillään muista ja näytti olevan kovasti ajatuksissaan.
Ihan kuin kaikki ei olisi kohdillaan, Arsenenkaan maailmassa.

Illan pusut menevät Robinille, johtomaalin tekijälle,
mun murulle, jota mulla oli jo ihan kauhea ikävä.
Zesny saa lohdutuspussauksen ja Miquel saa pusun sisukkuudestaan.
Nuori poika vasta, kovassa paikassa.
Illan namupala oli Alex Oxlade-Chamberlain, joka ei tänään käyttänyt aluspaitaa.
Kamera oli kivasti paikalla, kun Alex vaihtoi pelipaidan päälle. Pus !

Sydämellä,
Maarit”

Aiheet Näkökulmat Tykkinainen