Finaaliennakko

Jalkapalloileva Eurooppa pysähtyy tänään parin tunnin ajaksi, kun Espanja ja Italia ratkovat keskenään vuoden 2012 Euroopan parhaan maajoukkueen tittelin.

Finaalipari on mielenkiintoinen. Espanja oli jo ennen kisoja suuri suosikki. Italian uskottiin jäävän jopa alkulohkoon (mikä sinänsä ei ollut älyttömän kaukana). Espanja on ollut maailman paras maajoukkue viimeisten neljän-viiden vuoden ajan. Italian kohdalla väläyteltiin mahdollisuutta jäädä kokonaan pois kisoista uusimman sopupeliskandaalin takia. Espanjan peli on Barcelonan peliä. Italian peli on Juventuksen peliä.

Mihin ottelu lopulta ratkeaa?

Pallollinen keskikenttä

Lähtökohtaisesti Espanja tulee ottamaan pallonhallinnan itselleen. Espanja ei tingi pelikirjansa peruspalikoista mitään joukkuetta vastaan. Mutta. Palloa voi hallita joko tehokkaasti tai tehottomasti. Espanjan pallonhallinta on samaan aikaan hyökkämistä ja puolustamista. Siksi Espanjan peli näyttää peruskatsojan silmään ajoittain tylsältä. Palloa siirrellään sivusuunnassa, koska sitä ei haluta missään nimessä lahjoittaa vastustajalle. Samaan aikaan Xavi, Andres Iniesta, Xabi Alonso, David Silva, Cesc Fabregas ja Sergio Busquets etsivät vastustajan puolustuksesta heikkoa kohtaa. Ajoittain Espanjan pallonsiirtely menee liiallisuuksiin. Yritetään hakea sitä fantastista syöttöä, josta pallo voidaan siirtää tyhjään maaliin. Ei oteta riskejä. Riskittömyyteen Espanja voi kaatua. Jos Italia pystyy tukkimaan keskeisimmät syöttösuunnat, Espanjan pallonsiirtely jää tehottomaksi pallonsiirtelyksi.

Vastaavasti Italia pyrkii tehokkaaseen pallonhallintaan. Riiston tapahtuessa pallo pyritään pelaamaan vauhdilla eteenpäin. Italialle Andrea Pirlo on samaan aikaan sekä uhka että mahdollisuus. Kaikki hyökkäykset käynnistyvät Pirlon kautta. Jos Pirlo on pelipäällä, mitä tahansa voi tapahtua. Jos Pirlolla on huonompi päivä, tai ennen kaikkea jos Espanjan katiskaosasto (Busquets ja Alonso) saa Pirlon kuriin, Italian pelinrakentelu tyssää seinään. Jälkimmäisessä tapauksessa tuloksena on pallonmenetyksiä jatkuvasti lähempänä omaa maalia, mikä ennen pitkää johtaa Espanjan maaliin.

Italian pallollinen keskikenttä on helpompi tukkia, koska kentällä on vain Pirlo. Espanjalla on kuusi pelinrakenteluun kykenevää miestä, mikä vaatii koko Italian joukkueelta erinomaista puolustamista. Myös Mario Balotellilta.

Palloton keskikenttä

Menee aika lailla tasan. Italialla on hienot kisat pelannut Daniele De Rossi, Espanjalla on Alonso. Näillä herroilla on äärettömän suuri vastuu loppuottelussa. Alonson on pysäytettävä Pirlo, De Rossin Xavi. Toki molemmat tarvitsevat omilta joukkueiltaan apuja puolustuspelissä, erityisesti De Rossi.

Hyökkäyskolmannes

Tällä osastolla Italia voittaa vuoden 2012 Espanjan. Espanjalla on pelintekovoimaa, muttei hyökkääjiä. Kuudella keskikenttämiehellä pelaaminen kertoo pelkästään hyökkääjäongelmasta. Fernando Torres ei ole iskussa, Fabregas ei ole hyökkääjä, Alvaro Negredon taso ei riitä, Fernando Llorente ei ole jostain syystä Vicente del Bosquen suosiossa, ja Roberto Soldado jätettiin kotiin. Espanja on kuten Barca ilman Lionel Messiä. Pallo saadaan 30 metrin päähän vastustajan maalista, mutta mitäs sitten tehdään. Sormi menee suuhun, kun kukaan ei yritä repiä vastustajan puolustuslinjaa pystyjuoksuilla. Kukaan ei toisaalta yritä myöskään laukoa kaukaa. Ja niin kauan kun Llorente on penkillä, korkeat pallot rangaistusalueelle ovat ajanhukkaa. Jos sormi menee suuhun Barcassa, Messi tekee maalin tai kaksi. Jos sormi menee suuhun Espanjan maajoukkueessa, ongelma on paljon suurempi.

Italialla ei tätä ongelmaa ole. Balotelli ja Antonio Cassano ovat molemmat erinomaisia vastaiskuhyökkääjiä. Teräviä juoksuja pystyyn ja ratkaisuja ensimmäisellä tai toisella kosketuksella. Lisäksi Balotelli osaa laukoa kaukaa. Ja vaihdosta löytyy lisää. Alessandro Diamanti ja erityisesti Antonio Di Natale ovat saman koulukunnan miehiä. Laatua siis löytyy hyökkäykseen. Italian ongelma liittyy siihen, saadaanko palloja tehokkaasti hyökkääjille.

Murtautumisvaihetta on sikälikin mielenkiintoista seurata finaalissa, koska Espanjan Xavi ja Italian Pirlo pystyvät antamaan läpisyötön puolustuslinjan taakse juuri oikeaan aikaan niin, että paitsioansa pettää. Tällä Espanjan joukkueella Xavin mestarilliset syötöt menevät suurelta osin hukkaan, kun taas Pirlolla on mahdollisuus loistaa.

Laitapakkien tuki

Laitapakit ovat nykyjalkapallossa äärimmäisen tärkeitä pelaajia. Espanjalla on laittaa vasemmalle nuori Jordi Alba, jonka laitanousut tuovat uuden elementin joukkueen peliin. Tällä osastolla Espanja pesee Italian, tosin vain yhden laitapakin muodossa. Espanjan maali Ranskaa vastaan oli malliesimerkki Alban noususta. Rohkeasti kiinni irtopalloon, kymmenen metrin spurtti ja tarkka syöttö päälle.

Laitapakin nousuissa on kääntöpuolensa, koska selustaan jää aina tilaa. Vaikka keskikenttä pyrkii täyttämään aukkoa, Italialla voi olla sauma iskeä Espanjan vasemmalta laidalta.

Ottelusta voi tulla hyvinkin mielenkiintoista vihreän veran shakkia. Espanja siirtelee palloa ja etsii tilaa, Italian pakka liikkuu yhtenä yksikkönä valmiina iskemään vastaan.

Ei aliarvioida Italiaa enää. Lähdetään siitä, että varsinainen peliaika päättyy 1-1. Parempi voittakoon 90 minuutin jälkeen.