Espanja voitti EM-kisat 2008 ja 2012. Välissä tuli maailmanmestaruus 2010. Kaikki mestaruutensa Espanja voitti nojaamalla FC Barcelonan menestysjoukkueen varaan. Esimerkiksi EM-finaalissa Italiaa vastaan Espanjalla oli peräti seitsemän Barca-pelaajaa samaan aikaan kentällä. Lisäksi kentällä olisivat voineet olla Victor Valdés, joka olisi aloittava maalivahti lähestulkoon kaikissa muissa maajoukkueissa, sekä Carles Puyol ja David Villa, jotka olivat loukkaantuneina. Espanja voisi siis periaatteessa miehittää yhtä vaille kaikki pelipaikat barcelonalaisilla.

Tähän maajoukkuejalkapallo on menossa. Seurajoukkueet hioutuvat all star -muotoisia maajoukkueita paremmin yhteen. Maajoukkueilla on hyvin rajalliset resurssit saada peli toimimaan, erityisesti valmentajan vaihtuessa. Roy Hodgson sai Englannin pelaamaan haluamallaan pelityylillä jopa hämmentävän nopeasti. Mutta jos puhutaan edes jossain määrin hyökkäävästä ja oikeasti voittavasta jalkapallosta, maajoukkueen kokoonpanon ja pelityylin täytyy perustua voittavaan seurajoukkueeseen.

Luis Aragonés ymmärsi tämän ennen muita. Vicente del Bosqué puolestaan oli riittävän nöyrä jatkaakseen Aragonésin viitoittamalla tiellä.

Katsokaapa menneiden kisojen välieränelikkoa. Espanja on vienyt yhteen joukkueeseen turvautumisen pisimmälle. Mutta samalla tavalla Saksan peli perustui Bayern Müncheniin, Italian Juventukseen ja Portugalin Real Madridiin sekä Sporting Lissaboniin.

Parhaat maajoukkuevalmentajat osaavat vieläpä parantaa seurajoukkueeseen pohjautuvaa peliä yksittäisillä pelaaja- tai pelitapamuutoksilla. Esimerkiksi del Bosqué muovasi Espanjalle betonipuolustuksen asettamalla Sergio Ramosin toppariksi (toki pakon sanelemana) ja Xabi Alonson keskikentälle. Toisaalta del Bosqué uskalsi matkia Pep Guardiolaa peluuttamalla Espanjaa ilman hyökkääjää. Guardiolan Barcelonasta poiketen del Bosqué sai Espanjan pelaamaan, etenkin finaalissa, tehokkaammin ylöspäin ja jopa laukomaan kauempaa.

Cesare Prandelli rakensi Italian pelin Juventuksen Andrea Pirlon ja erinomaisen puolustuksen varaan. Paulo Benton Portugali pelasi Real Madridin tyyliin hyvää vastahyökkäyspeliä, jossa vasemman laidan madridilaiskaksikko Fabio Coentrão – Cristiano Ronaldo oli tärkeimmässä roolissa. Toisaalta Bento ymmärsi, ettei Portugalin materiaali ole Realin veroinen, mikä johti puolustussuuntaan erinomaiseen keskikentän kolmikkoon.

Joachim Löw tukeutui liiaksikin Bayerniin. Löw haluaa peluuttaa Saksaa selkeillä Bayern Münchenistä tutuilla laitahyökkääjillä, vaikkei Saksalla ole Arjen Robbenin ja Franck Ribéryn kaltaisia laitureita.

Joka tapauksessa on selvää, että menestyvä maajoukkue tarvitsee pohjalle vahvan seurajoukkueen. Suurista esimerkiksi Hollanti kaatui muiden ongelmien ohella nimenomaan siihen, etteivät yksittäiset suuret pelaajat osanneet pelata yhteen.

Mitä tämä tarkoittaa Suomen kaltaisen pienen maan kohdalla?

Lisää ongelmia. Käytännössä vain muutamalla suurimmalla maalla on mahdollisuus koota joukkue yhden suuren seuran ympärille. Suomella ei tätä mahdollisuutta tule koskaan olemaan.

 

Aiheet Cesare Prandelli Espanja Italia Joachim Löw Luis Aragones Näkökulmat Paulo Bento Portugali Saksa Vicente del Bosque