Kausiennakko 2013/14 – Sunderland

Paolo Di Canio tuli ja sekoitti pakan. Onko Sunderland nyt parempi kuin viime kaudella, vai onko ryhmä uusiutunut liikaa?

Viime kausi

Viime kausi oli Black Catsilta todellinen pettymys. Joukkue ajautui jo aikaisessa vaiheessa putoamistaistoon ja kokenut manageri Martin O’Neill sai tehdä tilaa Swindonissa hyvää työtä tehneelle Paolo Di Caniolle. Mielipiteitä jakava italialainen sai pelastettua joukkueensa luotsaamalla raitapaidat lopulta sijalle 17. Eroa viimeiseen putoajaan Wiganiin jäi lopulta vain kolme pistettä.

Tänä kesänä ovet ovatkin käyneet tiheästi Stadium of Lightilla, kun Di Canio on muokannut rankalla kädellä O’Neillilta perimäänsä ryhmää. Joukkueesta lähtivät kauden päätteeksi Titus Bramble, Matthew Kilgallon, Ahmed Elmohamady, James McClean, Simon Mignolet ja Danny Rose, jonka lainasopimus Tottenhamista loppui. Lisäksi Di Canio lainasi Danny Grahamin Hull Cityyn ja Alfred N’Diayen turkkilaiseen Eskisehirsporiin. Lähtijöistä ainoastaan Liverpooliin siirtyneen Mignoletin italialaismanageri olisi halunnut pitää.

Lisäksi seura palkkasi jalkapallotoimenjohtajaksi italialaisen Roberto De Fantin ja pääkykyjenetsijäksi niin ikään italialaisen Valentino Angelonin. Uuden tiiminsä kanssa Di Canio on tuonut lähtijöiden tilalle jenkkikärki Jozy Altidoren (AZ Alkmaar), Emanuele Giaccherinin (Juventus), David Moberg-Karlssonin (IFK Göteborg), Vito Mannonen (Arsenal), El Hadji Ban (Le Havre), Modibo Diakitén (Lazio), Adilson Cabralin (Basel) ja Valentin Robergen (Maritimo).

Paljon on siis joukkue uudistunut verrattuna viime kauteen, ja onkin mielenkiintoista nähdä miten uudistunut Black Cats onnistuu uuden managerinsa alaisuudessa.

Hankinnat

Jozy Altidore

Altidore palaa Valioliigaan kauden 2009–2010 jälkeen, jolloin mies pelasi lainalla Hull Cityssä. Silloin 28 ottelussa syntyi ainoastaan yksi maali, mutta nyt on lupa odottaa lisää. Viime kaudella yhdysvaltalainen takoi Hollannin Eredivisiessä 33 ottelussa 23 maalia ollen joukkueensa ehdoton ykköspyssy. Tällä kertaa 23-vuotias Altidore on myös kokeneempi, sillä edellisen Valioliiga-kautensa mies aloitti ainoastaan 19-vuotiaana.

Emanuele Giaccherini

Juventuksesta saapunut Emanuele Giaccherini on mielenkiintoinen tapaus. Mies teki debyyttinsä Italian Serie A:ssa vasta vuonna 2010 ollessaan 25-vuotias. Siitä eteenpäin meno on ollut huimaa, sillä nykyisin tämä alle 170-senttinen taskuraketti on Italian maajoukkueen vakiokasvo. Mies voi pelata sekä kummallakin laidalla että keskellä hyökkäävänä keskikenttäpelaajana. Juventuksessa Giaccherini pelasi viime kaudella varsin vähän, mutta Di Canion alaisuudessa mies saa varmasti peliaikaa ja haluaa vakuuttaa Sunderlandin fanit ja uuden managerinsa osaamisestaan.

Modibo Diakité

Laziosta sopimuksensa päätyttyä napattu Diakité hankittiin tilkitsemään joukkueen puolustusta. Vankkarakenteinen ranskalainen voinee odottaa suurta vastuuta uudessa joukkueessaan. Diakité on vahva kaksinkamppailuissa ja pelote hyökkäyspään erikoistilanteissa, mutta miehellä on aiemmin ollut jonkin verran ongelmia loukkaantumisten kanssa. Nyt 26-vuotias toppari aloittaa kautensa kuitenkin terveenä ja on tärkeä palanen uuden joukkueensa puolustuspeliä.

Vito Mannone

Belgian maajoukkuevahti Simon Mignoletin lähdettyä Di Canion oli hankittava toinen veskari haastamaan irlantilainen Keiren Westwood. Tilalle tuli Arsenalissa vähälle peliajalle jäänyt 25-vuotias Mannone. Aiemmin myös Italian alle 21-vuotiaiden maajoukkueessa pelannut italialaismolari on viihtynyt viime vuosina enimmäkseen erilaisilla lainakomennuksilla. Saadessaan mahdollisuuden hän on kuitenkin esiintynyt vähintäänkin kohtalaisesti ja Sunderlandin pre-seasonilla italialainen on pelannut enemmän kuin Westwood. Nyt Mannonella on mahdollisuus karistaa ikuisen lupauksen viitta selästään nousemalla ensi kertaa elämässään Valioliigajoukkueen ykkösmaalivahdiksi.

Joukkueen vahvuus

Sunderlandilla on istuttaa laidoille Giaccherinin lisäksi Adam Johnsonin ja Sebastian Larssonin tasoisia pelimiehiä, joten joukkueen laitapelaaminen on kunnossa. Johnsonkin haluaa varmasti MM-kisavuonna parantaa heikosti sujuneesta viime kaudesta. Potentiaalia miehellä kyllä on pelata paljon paremmin. Myös salamannopea Stéphane Sessègnon voi pelata laidalla.

Lisäksi Larssonin antamat laadukkaat kulma- ja vapaapotkut ovat erittäin vaarallisia.

Joukkueen heikkous

Sunderland teki viime kaudella ainoastaan 41 maalia Valioliigassa. Joukkue on reagoinut tähän hankkimalla Altidoren ykköstykki Steven Fletcherin tueksi. Jonkun tulisi kuitenkin tarjota myös puolustuksen avaavia syöttöjä hyökkääjille. Sessègnon pois lukien Sunderlandilla ei kuitenkaan ole riveissään yhtään perinteistä pelintekijää. Joukkueen keskikentän keskusta kaipaisi vielä lisää juonikkuutta telaketjuosaston rinnalle.

Lisäksi joukkue on muuttunut viime kaudesta runsaasti, joten yhteisen sävelen löytäminen uusien pelaajien kesken voi viedä aikansa. Lisäksi valtaosalla uusista tulokkaista ei ole aikaisempaa kokemusta Valioliigasta.

Valmennus

Sunderland on managerina varsin kokemattomalle Paolo Di Caniolle ensimmäinen pääsarjaseura. Räiskyvä italialainen tuntee kuitenkin pelaajauraltaan brittikentät erinomaisesti ja osaa sytyttää pelaajansa taistelemaan jokaiseen otteluun. Mies on muokannut joukkuettaan varsin rohkeasti ja onkin mielenkiintoista nähdä, miten Englannin ulkopuolelta haalitut pelurit sopeutuvat Valioliigaan. Di Canio ilmoitti hyvissä ajoin, että haluaa joukkueeseensa paljon jalkoja, joten Black Cats yrittänee pitää otteluissaan kovaa tempoa. Nähtäväksi jää, miten italialaisen suunnitelmat onnistuvat.

Top-Flop

Altidore on nyt kokeneempi ja tällä kertaa valmis Valioliigaan. Mies uhkuu näyttöhaluja ja osoitti viime kaudella taitavansa maalinteon. Kilpailee joukkueen ykköstykin tittelistä yhdessä Fletcherin kanssa. Raamikas hyökkääjä voi hyvinkin iskeä tulevalla kaudella 10-15 maalia.

Englannin nuorisomaajoukkueissa esiintynyt Connor Wickham siirtyi seuraan isolla rahalla Ipswichistä vuonna 2011. Wickham on vasta parikymppinen, mutta miehen kehitys on polkenut paikoillaan. Di Canio onkin syyttänyt miestä treenimotivaation puutteesta ja viittasi Wickhamiin sanalla ”playboy”. Nyt Wickhamilla on edessään näytönpaikka, sillä uudelle managerille pelkkä Englannin juniorimaajoukkuestatus ei riitä. Näyttöjä on tultava ottelu- ja harjoituskentällä, ei ainoastaan juorulehtien palstoilla.

Arvio

Runsaasti uudistunut joukkue saattaa hakea yhteispeliään pitkäänkin. Riittääkö uudistuneessa joukkueessa kokemusta ja johtajia pitämään Black Catsin kurssi komennossa, jos sarja lähtee takkuillen käyntiin. Joukkueessa on joitakin hyviä pelaajia, mutta varsinkin keskikentän keskusta on varsin kapea. Todennäköisesti alempaan keskikastiin, mutta putoamistaisteluun joutuminenkaan ei yllättäisi. Sijat 12-18.

Kokoonpano

Maalivahdit

20 Keiren Westwood
Vito Mannone

Puolustajat

2 Phil Bardsley
5 Wes Brown
16 John O’Shea
24 Carlos Cuéllar
Modibo Diakité
Valentin Roberge

Keskikenttä

6 Lee Cattermole
7 Sebastian Larsson
8 Craig Gardner
11 Adam Johnson
14 Jack Colback
15 David Vaughan
19 David Moberg Karlsson
28 Stéphane Sessègnon
Cabral
El-Hadji Ba
Emanuele Giaccherini

Hyökkäys

10 Connor Wickham
17 Ji Dong-won
26 Steven Fletcher
Jozy Altidore