Crystal Palacen kulttisuosio ei ole sattumaa

Lontoo, kuten iso osa muistakin suurkaupungeista, on itse asiassa kokoelma erilaisia kyläyhteisöitä. Nämä turisteilta useimmiten kokematta jäävät kolkat vaalivat omia perinteitään ja identiteettiään nykyajan trendien puristuksessa viimeiseen saakka.

Siinä, missä esimerkiksi Pohjois-Lontoon Islington on viime vuosikymmeninä muuttunut muodikkaaksi alueeksi, jolla perinteiset pubit ja kulmakaupat muuntuvat uusien asukkaiden ja omistajien tullessa käsityö-olutbaareiksi ja partasalongeiksi, on eteläinen Selhurstin seutu vielä toistaiseksi pitänyt rosoisen pintansa.

Alueen ylpeys Crystal Palace ei kuulu nykyisiin suurseuroihin, mutta pelaa loistavaa kautta, ollen tämän jutun kirjoitushetkellä Valioliigan kuudennella sijalla, yhdeksän pisteen päässä kärkipaikasta. Kun Selhurstin alueella kulkee, etenkin pelipäivinä, ei vastaan tule niinkään kuluvan kauden paitoihin pukeutuneita turisteja, jotka kansoittavat suurseurojen stadionien lähistöt. Todennäköisempiä näkyjä ovat menneiden aikojen paitoja, lippiksiä ja huiveja ylpeinä kantavat vanhat ukot, samoin kuin nuoremmat poikajoukot tai perheenäidit sinipunaisissa.

Selhurst Park

Charing Crossilta kymmenisen kilometriä kaakkoon sijaitsevan alueen pohjoisnurkassa seisoo Selhurst Park -stadion. Sen jokaisessa kotiottelussa täyttävä uskollinen kannattajakunta on aiheesta saanut huomiota kenties Valioliigan energisimpänä yleisönä.

Kun stadion virallisesti avattiin vuonna 1924, oli paikalla 25 000 katsojaa todistamassa Crystal Palacen tappiota Sheffield Wednesdaylle lukemin 0-1. Tuolloin stadionilla oli vasta yksi katsomonosa, nykyinen pääkatsomo. Tällä kaudella Selhurst Parkin yleisökapasiteetti on reilu 26 000.

Vuosina 1985-1991 Selhurstia käytti kotikenttänään Crystal Palacen lisäksi Charlton Athletic, välillä 1991-2003 puolestaan Wimbledon FC.

Sadan vuoden vuoristorata

Crystal Palace perustettiin vuonna 1905, ja alkuaikoinaan The Glaziers -lempinimellä tunnettu seura pelasi ensi vaiheensa Southern Leaguessa. Vuonna 1920 sen tie vei 3. divisioonaan, josta viimein vuonna 1969 aina ykkösdivisioonaan, tuolloiselle korkeimmalle sarjatasolle saakka.

1970-luvun alussa Palace luisui kuitenkin takaisin 3. divisioonaan. Näinä aikoina kuitenkin otettiin käyttöön seuran kaksi nykyistä tunnusmerkkiä, Barcelonalta lainattu paidan väritys ja Benficalta kopioitu maskotti kotka. Edelleen Selhurstilla, kuten Benfican Estádio da Luzillakin, lentää kotka ennen matsien alkua. Eagles-lempinimi vakiintui samalla.

Matkallaan kohti nykytilannetta Palace on nähnyt useita omistajatahoja sekä valmentajia. Valmennusvastuussa ovat olleet muiden muassa entinen Chelsea-pelaaja Terry Venables, ja Manchester Unitedissa kentän puolella esiintynyt Steve Coppell. Coppellin alaisuudessa seura sijoittui kaudella 1990-1991 ykkösdivisioonassa kolmanneksi, ja saavutti tähän asti ainoan cup-mestaruutensa, Full Members Cupissa. Parin kauden sisään tästä pelaajia tuli ja meni, ja seura putosi nykyistä Mestaruussarjaa vastaavaan 2. divisoonaan. Coppellin ura Selhurstilla päättyi, jatkuakseen kuitenkin myöhemmässä vaiheessa uudelleen.

Englantilaisen jalkapallon historiasta ja nykyhetkestä tuttuja nimiä ollaan vuosien varrella nähty Crystal Palacen valmentajan paikalla paljon. Heihin kuuluvat muiden muassa Alan Smith, Trevor Francis, pikavisiitin kaudella 2001-2002 tehnyt Steve Bruce, sekä entinen Palace-pelaaja, pohjoisirlantilainen Iain Dowie. Viimeisten kymmenen vuoden ajalta valmentajien listasta löytyvät sellaiset nimet kuin Neil Warnock, Ian Holloway ja Tony Pulis.

Kuva: Getty Images

Nykyään HJK:n toimitusjohtajana toimiva Aki Riihilahti pelasi Crystal Palacessa kausina 2001-2006. Hänen aikanaan seuraa valmensivat Francis, Steve Kember, Kit Symons ja Dowie. Riihilahden viimeisellä kaudella Palace päätyi tuon ajan ennätykseen, ollen ensimmäinen seura joka on pudonnut Valioliigasta neljään otteeseen.

Omistajuuksia, kannattajien huomiointia ja Pardewn paluu

Vuodesta 2010 saakka Crystal Palacen on omistanut CPFC 2010 -niminen yritys, jonka puhemiehenä usein toimiva Steve Parish kertoi marraskuussa 2015 seuran olevan saamassa myös amerikkalaista rahoituspohjaa.

Ottaessaan seuran haltuunsa, uusi omistajisto toimi viisaasti huomioiden sen laajan kannattajakunnan ja alueen, jolle Palacen vaikutus ulottuu. Kannattajien ääni huomioitiin muun muassa uutta logoa suunniteltaessa, minkä lisäksi omistajataho käynnisti Crystal Palace F.C. Foundationin kautta alueellisia urheilu- ja koulutusohjelmia Croydonin, Bromleyn ja Suttonin alueilla Lontoossa.

Vuoden 2013 keväällä Palace voitti nousukarsinnassa Watfordin, ja palasi Valioliigaan kahdeksan vuoden tauon jälkeen. Muutaman täpärän tilanteen kautta se on onnistunut pysymään korkeimmalla sarjatasolla, ja kuten alussa sanottua, viime aikoina suoritukset ovat olleet varsin laadukkaita. Tony Pulis valmensi edustusjoukkuetta vajaan vuoden liigapaluun jälkeen, mutta irtisanoutui sensaatiomaisesti vain kaksi päivää ennen kauden 2014 alkua. Hänen tilalleen nimettiin toista keraa Palacen historiassa valmentamaan päätynyt Neil Warnock. Huonojen tulosten vuoksi hänenkin pestinsä päättyi ennen joulua, ja tilalle nimettiin seuran entinen pelaaja Alan Pardew. 128 ottelua Eagles-paidassa aikanaan kentän puolella tahkonut englantilainen oli aiemmassa toimessaan Newcastlen managerina valtavassa epäsuosiossa, mutta nyt kaikki kääntyi.

Kolmen ja puolen vuoden valmennussopimuksen tehtyään Pardew johdatti Palacen 4-0 -voittoon Doverista FA Cupin kolmannella kierroksella, vain kaksi päivää toimeen astumisestaan. Kauden päätteeksi seura sijoittui Valioliigan keskivaiheille, ja pysyi näin kolmannen perättäisen kautensa sarjassa.

Tämä hetki ja tulevaisuus

Kuluva kausi alkoi kotkien osalta positiivissa merkeissä. Ensimmäisistä viidestä pelistään se voitti kolme, häviten Arsenalille ja Manchester Citylle vain maalilla. Neljännen kierroksen ottelussa Palace haki pisteet Stamford Bridgeltä, kun Chelsea hävisi sille 1-2. Tuossa vaiheessa kautta edellisen liigamestarin kukistaminen vaikutti suurelta uroteolta, vaikka kauden edetessä olemme huomanneet, ettei pisteiden nappaaminen Chelsealta kovin poikkeuksellista tänä syksynä olekaan. Lokakuun lopussa Palace palasi Old Traffordilta tuliaisinaan Manchester Unitedilta napattu tasapelipiste.

Maalinteossa toistaiseksi parhaiten on onnistunut seuran historian kallein hankinta, Selhurstille PSG:sta siirtynyt Yohan Cabaye, joka on osunut kuudentoista Valioliiga-kierroksen aikana viidesti. Neljä maalia Palacelle ovat tehneet Yannick Bolasie ja Dwight Gayle.

Kuva: Getty Images

Näillä pelaajilla saattaa olla kohtuuton matka sellaisiin seuran legendoihin kuin Jim Cannon, joka pelasi seurassa vuosina 1973-1988, ja esiintyi sen väreissä kaikkiaan 660 kertaa.

Nähtäväksi jää, miten mahdollinen amerikkalaisomistus vaikuttaa Crystal Palacen toimintaan ja sen kannatukseen. Merten takaista fanikuntaa ollaan jo rakentamassa, South London Loud And Proud -niminen dokumentti ottelupäivästä Etelä-Lontoossa esitettiin ensimmäisenä nimenomaan yhdysvaltalaisella kanavalla.

Ulkomaisen omistuspohjan voi pelätä vaikuttavan negatiivisestikin seuran alkuperäisiin kannattajiin. Toisaalta nyky-omistajista ainakin Parish, joka myös on alunperin nimenomaan kannattaja, on vakuuttanut pysyvänsä johtotehtävissä.

Tunnelma Selhurst Parkilla sinänsä on amerikkalaistyyppinen jo nyt, jos ajattelee vaikka kimalleasuisia cheerleadereita saattamassa pelaajia kentälle.

Vaikka tämän jutun kirjoittaja ei Crystal Palace -kannattaja varsinaisesti olekaan, toivoo hän vielä jossain vaiheessa ehtivänsä sen kotiotteluun, kokemaan nimenomaan paikallista tunnelmaa.