Vuoden 1995 Blackburn Rovers – yllätysmestari ja Man Unitedin vallananastaja

Vuosi sitten korkeimmalle sarjatasolle palannut Leicester johtaa joulun alla Valioliigaa, eivätkä mestaruushaaveetkaan ole poissuljettuja. Ihmeitä on kuitenkin tapahtunut ennenkin. Palataan siis 20 vuotta taaksepäin Blackburnin upeaan mestaruuskauteen. Rovers on Arsenalin, Manchesterin seurojen ja Chelsean lisäksi ainoa nykymuotoisen Valioliigan voittanut joukkue.

Lähtökohdat ja kesän värväykset

Kausi 1994-95 oli Blackburnille seuran kolmas Valioliigassa. Roversia luotsasi tuolloin Liverpoolin seuraikoni Kenny Dalglish. Pääasiassa englantilaisista pelaajista koostunut ryhmä sisälsi vain viisi Brittein saarien ulkopuolelta tulevaa pelaajaa. Joukkueen suurimpia nimiä olivat Valioliigan kaikkien aikojen maalipyssy Alan Shearer ja myöhemmin valmentajana tunnettu kapteeni Tim Sherwood.

Blackburnin liigataipaletta helpottivat putoamiset muista kilpailuista jo aikaisessa vaiheessa. Liigacupissa tie katkesi neljännelle kierrokselle ja FA Cupissa heti kättelyssä. Silloisessa UEFA Cupissa Rovers jäi alkulohkoon. Aikaiset karsiutumiset auttoivat keskittymään täysillä pääsarjaan.

Dalglish ei käyttänyt kesällä suuria summia rahaa hankintoihin. Merkittävin värväys Norwichista saapunut Chris Sutton maksoi Roversille 6,8 miljoonaa euroa. Summa oli tuolloin suurin englantilaisessa jalkapallossa. Muista hankinnoista vain Southamptonin Jeff Kennasta maksettiin yli miljoonan euron siirtokorvaus.

Sijoituttuaan edellisellä kaudella toiseksi ja Manchester Unitedin voitettua sekä FA Cupin että mestaruuden kausi käynnistyi syksyllä nykyään Community-nimellä tunnetulla FA Charity Shieldillä. Pysti jäi saamatta Unitedin nollattua Wembleyllä lukemin 2-0.

Tasaista jälkeä syksyllä – suvantovaihe loppukeväästä

Varsinaisen kauden aloitus olikin sitten Blackburnilta todella vahva. Avausvoitto tuli toisella kierroksella joukkueen murskattua Leicesterin kotinurmellaan 3-0-lukemin. Kesän avainhankinta Sutton onnistui välittömästi maalinteossa. Entisen Norwich-kärjen vire sai jatkoa seuraavassa ottelussa Coventryä vastaan hattutempulla.

Ensimmäisen kahden kuukauden aikana Blackburn voitti kahta tasapeliä lukuunottamatta kaikki ottelunsa. Koko syyskauden aikana ainoat tappiot tulivat lokakuussa Norwichia ja Manchester Unitedia vastaan. Marraskuun ja joulukuun välille sattui myös kauden pisin seitsemän ottelun voittoputki.

Tasainen voittotahti jatkui kevätkaudella. Rovers hävisi vuoden ensimmäisen kolmen kuukauden aikana vain kaksi ottelua. Viisi kierrosta ennen kauden päättymistä unelma oli kuitenkin lähellä murtua.

Huhtikuun puolivälissä kärsityn Manchester City -tappion jälkeen Blackburn jäi pisteittä kahdessa neljästä viimeisestä ottelustaan. Päätöskierroksella joukkue kohtasi Dalglishille peliuralta rakkaan seuran Liverpoolin. Rovers johti peliä toisen jakson puoliväliin saakka Alan Shearerin osuman turvin, mutta hävisi lopulta Anfieldillä lukemin 2-1 Jamie Redknappin maalattua ratkaisevan osuman lisäajalla. Tappio olisi saattanut tietää mestaruuden karkaamista. Onni kuitenkin oli matkassa West Hamin riistettyä pisteen Unitedilta. 81 vuoden tuska ilman mestaruutta oli tullut päätökseensä ja juhlat Ewood Parkilla olivat valmiita alkamaan.

Mestaruuden merkitys ja palkitut pelaajat

Blackburnin mestaruus oli monella tapaa historiallinen. Nykymuotoinen Valioliiga perustettiin helmikuussa 1992. Blackburn oli ensimmäinen seura, joka onnistui riistämään valtikan Manchester Unitedilta.

Tärkeässä roolissa matkalla mestaruuteen olivat kärkipelaaja Shearer, 16 nollapeliä torjunut maalivahti Tim Flowers ja kippari Sherwood. Shearer voitti 34 osumallaan sarjan maalikuninkuuden. Valioliigan kaikkien aikojen maalintekijä valittiiin myös pelaajayhdistyksen vuoden pelaajaksi. Muista Rovers-pelaajista ehdolla olivat myös Grame Le Soux, Colin Hendry ja Sherwood. Vuoden valmentajan pystin nappasi ansaitusti Dalglish.

Huipulta alas

Blackburnin menestyksen rakensi seuran viisi vuotta ennen mestaruuskautta haltuun ottanut liikemies Jack Walker. Walker pestasi Dalglishin valmentajaksi ja värväsi joukkueeseen Shearerin kaltaisia suurnimiä.

Walkerin korttitalo kaatui pian mestaruuden jälkeen. Dalglish siirtyi pois päävalmentajan paikalta ja myös muu joukkue hajosi vähitellen omille teilleen. Shearerin ja kumppaneiden menettäminen oli sensaatioseuralle liikaa. Keväällä 1999 syöksykierteeseen ajautunut Blackburn tippui seitsemän vuoden jälkeen takaisin Mestaruussarjaan. Ruusuisa ajanjakso oli päättynyt.

Blackburn nousi Walkerin menehdyttyä kaudella kaudella 2000-2001 takaisin Valioliigaan. Nykypäivänä Rovers pelaa taas Mestaruussarjassa pudottuaan alas keväällä 2011. Ehkä seura nähdään vielä joskus korkeimmalla sarjatasolla.