Näkökulma: Mikä on kannattajalle pahin tapa hävitä?

Manchester Unitedin, Evertonin ja Aston Villan kaudet ovat olleet tähän mennessä synkkiä, tai vähintäänkin sarjasijoitukset viides, 12. ja 20. ovat kaukana siitä, mihin nämä seurat tähtäävät.

Mutta minkälainen pelien häviäminen tuntuu oikeasti pahimmalta? Voiko otteluista nauttia, vaikka pakkovoitot kääntyvät tasureiksi tai tappioiksi? Olen tutustunut Englannissa mainitun kolmen seuran kausikorttilaisiin, jotka ovat nähneet tällä kaudella kaikki seuransa kotipelit Valioliigassa ja osan vierasotteluista. Tunnelmat pelipäivien jälkeen eivät ole olleet riehakkaat.

Manchester Unitedin sieluton pelaaminen ei jännitä

Syyskuu. Se on kuukausi, jolloin Old Traffordin itäpäädyssä istuvat kannattajat ovat viimeksi nähneet kotijoukkueen tekevän maalin päätyynsä Valioliigassa. Memphis Depay osui silloin Sunderlandia vastaan. Ensimmäiset puoliajat eivät siis ole juurikaan tarjonneet viihdettä yleisölle, eivätkä juuri toisetkaan.

United-kannattajalle muutos sarjan viihdyttävimmistä porukoista, tylsää ja ennalta-arvattavaa jalkapalloa pelaavaksi ryhmäksi on ollut vaikea sulattaa.

– Se oli paskaa, passiivista, hidasta, selkärangatonta. Kutsu sitä miksi haluat – United ei yllä kärkinelikkoon tällä kaudella, oli kannattajan viesti viimeisimmän Southampton-tappion jälkeen.

Monet kannattajat pitävät pahimpana sitä, että peleistä on kadonnut tunne. Niitä ei pysty jännittämään penkin reunalla, koska peleissä ei tapahdu mitään sykähdyttävää. Manchester Unitedin hyvin kaupaksi menevissä fanzineissa on ollut kirjoituksia, joissa fanit sanovat mieluummin häviävänsä 4-3 kuin pelaavansa puuduttavan 0-0-tasurin.

Yleisön viihdyttäminen ja elämyksien tarjoaminen on yksi urheilun tärkeimmistä asioista. Manchester United on solminut tällä kaudella taas lukuisia uusia sponsorisopimuksia, mutta pelikentällä sen otteet ovat olleet melkein pahimpia mahdollisia. Se ei saa otteluista hyviä tuloksia, eikä se todellakaan viihdytä kalliisti maksavia katsojiaan.

Everton viihdyttää neutraaleja – ei omia kannattajiaan

Liverpoolin sinisissä pelaava ryhmä on ollut ehdottomasti kauden viihdyttävimpiä joukkueita. John Stonesin, Ross Barkleyn ja Romelu Lukakun kaltaiset pelaajat säväyttävät vapautuneella pelityylillään.

Everton-kannattaja oli hehkuttanut jo toista kuukautta, miten hänellä on fiilis, että Everton voi oikeasti voittaa Liigacupin tai vähintään tehdä hienon reissun Wembleylle. Heikosti Manchester Cityä vastaan esiintynyt Toffees putosi cupista ja fanin luottamus Roberto Martíneziin katkesi.

– Me vain emme voita pokaaleja. Tämän joukkueesi tekee sinulle. Se antaa toivoa vain pettääksesi sinut uudestaan. Kaikesta tekee vielä pahemman se, että Liverpool on loppuottelussa.

Everton on päästänyt tällä kaudella hirveän määrän loppuhetken maaleja. Se on menettänyt useita hienoja johtoasemiaan muun muassa Bournemouthia ja Chelseaa vastaan. Neutraalille katsojalle Everton on takuuvarma viihdyttäjä, koska Martínez ei ole osannut tasapainoilla hyökkäys- ja puolustuspelaamisen välillä.

Everton-kannattajalle voittamattomuus on tuttua ja hän on varautunut siihen, että seuraavaa pokaalia voi joutua odottamaan 30 vuotta. Naiivi puolustuspelaaminen on johtanut siihen, että hän olisi valmis antamaan joukkueen managerille potkut. Voi pelata viihdyttävästi, mutta lopulta jalkapallo on tulosurheilua.

Aston Villan pitkä kärsimys

Aston Villa ei voittanut lokakuun, marraskuun tai joulukuun aikana yhtään peleistään. Villa on yksi Englannin keskisuurista seuroista, joten sen viime kausien kompurointi Valioliigan alemmassa keskikastissa ja putoamistaistelussa on kaukana sen tavoitteista.

Joka tapauksessa aina on toivoa, ja joukkue on pystynyt nostamaan vähän profiiliaan vuoden 2016 puolella. Manchesterissa asuva Villa-kannattaja ottaa joka toinen viikko junan kohti Birminghamia odottaen kärsivällisesti, että joko joukkueen kurssi kääntyisi.

Säilymiseen oikeuttavaan sijaan on kuitenkin matkaa kymmenen pistettä, joten putoaminen sarjaporrasta alemmas näyttää todennäköiseltä. Sysimustien otteiden jälkeen kannattajan on myönnettävä, että vauhdin hakeminen alempaa voisi tehdä hyvää koko seuralle. Uudet pelaajat tai managerivaihdokset eivät ole auttaneet, ehkä sarjatason vaihto tuo seuraan uuden piristysruiskeen.

Aston Villan kannattajat ovat saaneet tuntea lähelle sitä, miltä jalkapallo-ottelun häviäminen pahimmillaan tuntuu. Kohtuulliseen hyvään menestykseen tottuneet kannattajat ovat nyt joutuneet tottumaan jatkuvaan häviämiseen. Joukkueen peleissä ei edes maaleilla tai tilanteilla juhlita, joten viihdyttävyys-elementit ovat lähellä pohjatasoa.

Toivo paremmasta

Jokainen jotain urheiluseuraa kannattava sen tietää: viimeistään pelipäivänä aina jokin tunne sisällään vetää stadionille tai tv:n ääreen katsomaan suosikkiseuransa otteita, vaikka edelliset ottelut olisivat olleet kuinka synkkiä tahansa. Aina on toivoa paremmasta.

Se toivo tai oikeastaan varmahko tieto on myös mainituilla kolmella kannattajalla. Joskus kurssin on käännyttävä kokonaan paremmaksi ja vähintään yksittäisiä voittoja, parempia puoliaikoja tai kymmenminuuttisia on varmasti edessä. Voitto pahimman mahdollisen häviön jälkeen tuntuu parhaimmalta.