Vauhdin hurmaa, koirankoppi ja mullistavat pelitavat – Alkukauden TOP 5 -ilmiöt listattu

Valioliigakausi 2016-2017 ehti vanhentua marraskuun maaottelutaukoon mennessä 11 sarjakierrosta. Ennen joulua edessä on vielä kuusi ottelukierrosta eikä Valioliigassa totuttuun tapaan varsinaista talvitaukoa edes pidetä. Vuoden loppuun mennessä ollaan jälleen vähän viisaampia voimasuhteista, sillä etenkin europelejä pelaavilla joukkueilla on edessään melkoinen otteluruuhka.

Kädet saavat joka tapauksessa hikoilla jännityksestä, sillä alkukausi on ollut miellyttävän tasainen. Neljän kärki on hekumallisesti kahden pisteen sisällä ja sarjan tämän hetken vitonen Tottenham saa ylpeillä sillä, että sen puolustus on ollut sarjan paras ja tappiosarake näyttää Valioliigan ainoana joukkueena nollaa. Keskikastin tasaisuudesta kertoo puolestaan se, että kuudentena olevalla Manchester Unitedilla on yhtä pitkä matka sarjakärkeen kuin putoamisviivan alle.

Käytämme maaottelutauon hengähdystuokion hyväksemme ja nostamme esiin viisi alkukauden aikana puhuttanutta pelillistä seikkaa. Tässä siis alkukauden TOP 5 -ilmiöt.

5) Sarjanousija Burnleyn erinomainen alkukausi

Se, että vielä viime kaudella Mestaruussarjaa pelannut Burnley on tässä vaiheessa kautta komeasti sijalla yhdeksän, on vallan mainio saavutus. Burnleystä tuli vuonna 2009 Valioliiga-historian pienin kaupunki, ja seura toteuttaa pikkuseuran ideologiaansa uskollisesti. Viime vuosina The Clarets on ollut jonkinmoinen hissijoukkue, mutta seuran maltillista toimintaa kuvaa hyvin se, että vuodesta 2012 lähtien Burnleyta valmentanut Sean Dyche ei saanut kenkää, vaikka joukkue putosi Valioliigasta kauden 2014-2015 päätteeksi.

Dyche peluuttaa joukkuettaan suhteellisen tiiviillä permanentilla. Suuria maailmantähtiä ei kokoonpanosta löydy, mutta yleensä pienenkin menestyksenpoikasen osuessa kohdalle joukkueiden tärkeimmät pelaajat nousevat esiin. Ei olekaan ihme, että huikean alkukauden pelannut maalivahti Tom Heaton ja toppari Michael Keane ovat saaneet kutsun Englannin maajoukkuerinkiin. Kunniamaininnan ansaitsee myös Walesin maajoukkuekärki Sam Vokes, joka on alkukauden perusteella pelaamassa kenties elämänsä parasta kautta.

Ei Burnleystä uutta Leicesteriä tule, mutta jos esitykset jatkuvat samanlaisina, pelaa Prinssi Charlesin suosikkijoukkue Valioliigaa myös kaudella 2017-2018. Ja missäs muualla kuin Turf Moorilla, jossa Englannin Liigaa aikoinaan perustamassa ollut Burnley on pelannut jo vuodesta 1883.

4) Suurseurojen koirankoppipelaajat

Europelit pitävät kansallisten liigojen mahtiseurojen ottelukalenterit tupaten täysinä ja se, että enemmistö joukkueiden pelaajista on maaottelutaukojen aikana poissa harjoitusvahvuudesta, on enemmän sääntö kuin poikkeus. Siksi eliittijoukkueet ovat pakotettuja rakentamaan ylisuuria pelaajamiehistöjä, jotta edes jonkinlainen rotaatio olisi mahdollista. Otteluruuhkassa yhä useammin toistuvien loukkaantumistenkin varalta pitää reserviä olla.

Tätä kautta väritti se, että moni Valioliigan kärkiseuroista hankki käskyttäjäkseen uuden nimekkään managerin. Manchester Cityyn saapui Pep Guardiola, Manchester Unitediin José Mourinho ja Chelseaan Antonio Conte. Ja kuten aina, kullakin valmentajalla on omat suosikkinsa ja joku vanhoista luottopelaajista ja yleisön lemmikeistä ajautuu paitsioon.

Yaya Touré, Bastian Schweinsteiger ja Cesc Fàbregas ovat kolme koko jalkapallomaailman tuntemaa pelaajaa, joille ei kesän siirtoikkunan tohinassa löytynyt ottajaa, mutta valmentajillakaan ei näille käyttöä ole ollut. Touré on nelinkertainen Afrikan vuoden pelaaja, joka on valittu kaksi kertaa Valioliigan tähdistöön. Schweinsteiger on Bayern Münchenin monivuotinen luottomies ja maailmanmestari, ja Espanjan paidassa kaiken mahdollisen voittanut Fàbregas voitti toissa kaudella Valioliigan syöttötilaston.

Schweinsteiger ei ole kuitenkaan pelannut syksyn aikana lainkaan, Touré ei minuuttiakaan sitten elokuun ja Fàbregasinkin saama luottamus on pudonnut murto-osaan totutusta. Yksi syksyn puheenaiheista onkin ollut, että vanhat näytöt tai nimi selässä eivät paina mitään, jos pelaaja ei vain valmentajan kuvioihin sovi. Oman epäluottamuslauseensa ovat saaneet myös Italiaan lähetetty Joe Hart, vaihtopenkkiä kuluttava John Terry sekä niin ikään vaihtomiehen rooliin ajautunut Manchester Unitedin kapteeni Wayne Rooney.

3) Erikoistilannemaalien yleistyminen

Trendi on ollut ehkä lievä, mutta silti nähtävissä, ja tilastotkin antavat tälle tukea. Kun viime kaudella erikoistilanteista tehtiin 0,59 maalia/peli, on tämän kauden saldo tähän mennessä 0,65 maalia/peli. Ennen kauden alkua tehtiin tuomarilinjaan tarkennus, että paidasta repimiseen aiotaan puuttua aiempaa tarkemmin. Nyt kulmapotkuissa ja vapaapotkuissa hyökkääjät ovat saaneet aiempaa enemmän tilaa ja muutos näkyy myös tulostaululla.

Erityisesti ilmiön väitetään purreen puolustavaan mestariin Leicesteriin, joka ei tunnu sopeutuneen tiukentuneeseen sääntölinjaukseen.

– Viime kaudella puolustimme hyvin erikoistilanteissa ja teimme niistä vaikeita vastustajille. Olimme puolustaneet samalla tavalla koko uramme ajan ja yhtäkkiä pelityyliä pitikin muuttaa, Leicesterin Danny Simpson kommentoi muutosta kauden aikana Guardianissa.

2) Kasvaneet maalimäärät

Valioliigayleisöä takuulla ilahduttanut seikka on ollut se, että verkot ovat heiluneet tällä kaudella aiempaa useammin. Alkukauden maalikeskiarvo on ollut 2,78 maalia/peli. Keskiarvo on paras neljään vuoteen ja vuodelta 2011-2012 peräisin oleva ennätys 2,81 maalia/peli on aivan realistisesti lyötävissä.

Kaikkein kovin hurjastelija on ollut Liverpool, joka on tehnyt 11 pelissä peräti 30 maalia. Liverpoolista voi hyvinkin tulla Valioliigan historian kolmas sadan maalin rajan rikkonut joukkue (aiemmat Chelsea 103 maalia kaudella 2009-2010 ja Manchester City 102 maalia kaudella 2013-2014). Jürgen Kloppin Liverpooliin pätee hyvin sanonta ”hyökkäys on paras puolustus”, sillä punaiset eivät ole pitäneet omaa maaliaan puhtaana yhdessäkään kahdeksasta voittamastaan ottelusta. Ainoa nollapeli tuli 0-0-tasapelissä Manchester Unitedia vastaan.

Liverpool ei ole kuitenkaan ainoa rallijoukkue, sillä myös Chelsea, Manchester City ja Arsenal ovat iskeneet alkukaudesta todella kunnioitettavia maalimääriä. Taktisesta näkökulmasta voidaan todeta, että mahdollisimman suuri pallonhallinta ei tällä hetkellä ole kovassa huudossa, vaan joukkueet keskittävät tarmonsa ennemminkin tehokkaaseen prässäämiseen ja vauhdikkaaseen vastahyökkäyspeliin. Malliesimerkki tästä on juuri Kloppin Liverpool.

1) Kolmen miehen puolustuslinja

Sarjakärki Liverpoolin niskaan puhaltava Chelsea lähti sarjatauolle allaan viiden ottelun voittoputki, joka tuli kaikille jauhot suuhun lyövällä maalierolla 16-0. Tulosten takana olennaista oli Antonio Conten joukkueen pelitapaan ajama mullistus. Italialaismanageri pani Chelsean pelaamaan kolmen miehen puolustuslinjalla ja ryhmityksellä 3-4-3, ja palaset loksahtivat välittömästi paikoilleen.

Kolmen topparin pelillä myös Juventuksessa mestaruudesta toiseen marssinut ja Italian maajoukkueessa hyviä tuloksia saavuttanut Conte tunnetaan kyseisen pelitavan tärkeimpänä apostolina. Silti tuskin kukaan uskalsi odottaa, että homma alkaisi välittömästi luistaa nähtyyn malliin, etenkin, kun jalkapallopiireissä oltiin keskitytty lähinnä naureskelemaan David Luizille. Chelsea oli kuitenkin muutoksen jälkeen kuin uudestisyntynyt, ja esimerkiksi Eden Hazardin peli-ilo on ollut ehkä suurempaa kuin ikinä.

Jokunen muukin manageri on intoutunut taktiikkaa kokeilemaan, ja tuskin on rohkea ennustus, jos väittää, että kokeilijoita tulee vielä lisää. Muun muassa Everton ja Tottenham ovat jo kolmen puolustajan linjan kanssa flirttailleet. West Ham tukeutui kolmen puolustajan pelitapaan neljässä viimeisessä ottelussaan ja sai niistä mukavat seitsemän sarjapistettä.

Chelsea kohtaa seuraavissa otteluissaan Middlesbrough’n, Tottenhamin ja Manchester Cityn. Koko kolmikon päästettyjen maalien määrä on ollut sarjan pienimmästä päästä, joten saapa nähdä, onko yksikään näistä keksinyt vastalääkettä Conten myrkylliseen pelitapaan.

Jutun lähteinä on käytetty The Guardiania ja Transfermarktia.