Tilastoanalyysi: Valioliigan alkukauden suurimmat onnistujat – Man United iso pettymys

Valioliigasta on nyt pelattu vajaa kolmannes. Yhdentoista ottelun jälkeen Liverpool on sarjajohdossa, mutta piste-erot ovat niukkoja; neljän kärki on kahden pisteen sisällä. Myös sarjan keskivaiheilta putoamisviivan tuntumaan on tasaista: kahdeksannen ja 17. sarjasijoituksen välissä on vain neljä pistettä.

Mitkä joukkueet ovat toistaiseksi olleet kustannustehokkaimpia ja mitä pelitavallisia yhteyksiä löytyy sarjasijoitusten takaa? Näihin kysymyksiin löytyy vastaus tästä tilastokatsauksesta.

Tekijät sarjapisteiden takana

Suoritin varsin yksinkertaisin kvantitatiivisin menetelmin tutkimuksen, jossa laskin valioliigajoukkueiden tilastojen perusteella korrelaatioita eri muuttujien välillä. Olin erityisesti kiinnostunut joukkueen saavuttamista sarjapisteistä. Vertailin niiden välistä riippuvuussuhdetta – korrelaatiota – 13:een eri muuttujaan (muun muassa laukausten määrä, syöttöjen onnistumisprosentti, pitkät/lyhyet syötöt ja joukkueen pelaajiston rahallinen arvo).

Tilastollisissa menetelmissä korrelaatiolla siis kuvataan asioiden välistä riippuvuutta: jos korrelaatio on vahva, toisen arvon noustessa myös toinen arvo nousee ja päinvastoin (negatiivinen korrelaatio). Korrelaatio ei ole todiste kausaliteetin eli syy-seuraussuhteen olemassaolosta, mutta sitä voidaan yleisesti pitää hyvänä vihjeenä mahdollisesta syy-seuraussuhteesta.

Yhdentoista sarjaottelun jälkeen vahvimmat korrelaatiolla kuvattavat riippuvuussuhteet voitettuihin sarjapisteisiin olivat seuraavilla muuttujilla:

1. joukkueen pelaajiston rahallinen arvo (korrelaatio 0,83) [arvo 1 kuvaa täydellistä positiivista riippuvuutta]

2. laukausten lukumäärä kohti maalia (0,79)

3. syöttöjen lukumäärä (0,77)

4. lyhyiden syöttöjen lukumäärä (0,76)

5. laukausten lukumäärä (0,75)

6. pallonhallinta (0,70)

Tämän otoksen perusteella voidaan siis todeta, että näiden yhdentoista ottelun tilastoiden perusteella merkityksellisin riippuvuussuhde joukkueen voittamiin pisteisiin on joukkueen pelaajiston rahallisella arvolla. Eli: mitä suurempi on joukkueen pelaajiston rahallinen arvo, sitä enemmän joukkue on myös voittanut pisteitä. Tulos on melko looginen, sillä paremmat pelaajat maksavat yleensä enemmän kuin huonommat.

Rahalla saa ja hevosella pääsee, mutta myös pelillisillä ratkaisuilla voi vaikuttaa joukkueen pistesaldoon. Vahvin pelillinen riippuvuussuhde pistemäärän kanssa oli maalia kohti suuntautuneiden laukausten määrällä: mitä enemmän laukauksia kohti vastustajan maalia, sitä enemmän voitettuja pisteitä. Näin siis karkean tilastollisesta näkökulmasta käsin ajateltuna.

Burnley alkukauden suuri onnistuja

Jos Valioliigan sarjataulukko rustattaisiin pelkästään kustannustehokkuuden perusteella, olisi kärkikolmikko hyvin erinäköinen kuin mitä se on saavutettujen pisteiden perusteella. Laskin jokaisen valioliigajoukkueen saavuttaman pisteen hinnan suhteuttamalla joukkueen pelaajiston rahallisen arvon (Transfermarktin mukaan) saavutettuihin pisteisiin. Tässä sarjataulukossa liigan ylivoimainen ykkönen on nousijajoukkue Burnley, jonka jokainen piste on maksanut tähän mennessä kautta 4,93 miljoonaa euroa. Joukkueen pelaajien kokonaisarvo on 69 miljoonaa euroa.

Sarjakakkosena olisi Hull City (yhden pisteen hinta 8,49 miljoonaa euroa) ja kolmosena West Bromwich (8,51 miljoonaa). Varsinaista sarjaa pisteiden perusteella johtava Liverpool olisi tässä ”moneyball-liigassa” vasta sijalla yhdeksän, kun yhden pisteen hinnaksi on toistaiseksi muodostunut 14,55 miljoonaa euroa.

Moneyball-liigan peränpitäjänä olisi Manchester United, jonka jokaiselle pisteelle on tullut hintaa peräti 30,46 miljoonaa euroa. Kaksi muuta putoajan paikkaa menisi West Hamille (22,36 miljoonaa) sekä Swansealle (22,35 miljoonaa). Ainakin tällä mittarilla mitattuna näiden kyseisen kolmen joukkueen voitaneen siis todeta pelanneen resursseihinsa nähden hyvin vaatimattoman alkukauden.

Pelillisiä ominaispiirteitä

Miten Burnley ja West Brom ovat sitten pystyneet uhmaamaan isompiaan? Vastaus löytyy tilastojen mukaan selkeästi muista kärkikymmenikön joukkueista poikkeavasta pelitavasta. Kun katsotaan ylipäätään top 10 -joukkueiden pelillisten osa-alueiden keskiarvoja tilastoissa, kolme joukkuetta erottuu selvästi muista: Burnley, West Brom ja Watford. Viimeksi mainittu muuten sijoittuisi neljänneksi kustannustehokkuudessaan alkukauden ”moneyball-liigassa”.

Yhteisiä nimittäjiä näiden kolmen joukkueen pelitavoissa on useita. Mikään näistä kolmesta joukkueesta ei perusta pelaamistaan vahvaan pallonhallintaan. Päinvastoin, sarjataulukon top 10 -joukkueiden keskinäisessä vertailussa näiden kolmen joukkueen pallonhallintaprosentit jäävät selkeästi kyseisen joukkion keskimääräisestä lukemasta, joka oli 53,14 prosenttia (Burnley 40%, Watford 45,1% ja West Brom 40%).

West Brom antaa keskimäärin ottelua kohden vähiten syöttöjä koko sarjassa (298) ja niistä 24,5 prosenttia on pitkiä syöttöjä – koko liigan suurin prosenttiosuus. Myös Burnleyn keskimääräinen syöttömäärä ottelua kohti (333 – kolmanneksi vähiten liigassa) ja pitkien syöttöjen prosentuaalinen osuus (23,4% – liigan toiseksi suurin lukema) ovat samassa linjassa, kuten on myös Watfordilla (364 syöttöä, joista 19,3% pitkiä – liigan neljänneksi alhaisin lukema ja liigan neljänneksi korkein prosentuaalinen osuus). Ainoastaan liigan hännänhuippu Sunderland kiilaa omilla vastaavilla tilastoillaan tämän kolmikon väliin.

Kyseinen kolmikko jää selvästi myös muiden top 10 -joukkueiden keskiarvoista muun muassa syöttöjen onnistumisprosentissa sekä laukausten ja 1v1-haastojen määrässä. Pelkästään tilastoja peilaamalla voitaneen siis todeta, että Watfordin, West Bromin sekä Burnleyn poikkeava pelitapa on toiminut näiden joukkueiden vahvuutena – ainakin toistaiseksi.

Jatkuuko yllättäjien lento?

Piste-erot ovat vielä 11 ottelun jälkeen hyvin pieniä. Pelkästään muutaman sarjapisteen muutokset saattavat heitellä sijoituksia hyvinkin isosti. Jos tilastoista jotain voi ennustaa, voidaan Watfordin, Burnleyn ja West Bromin sarjasijoituksiin olettaa tulevan vielä paljon muutoksia – lyhyelläkin aikavälillä.

Pienessä otannassa (11 ottelua) sattuman osuus on vielä melko suuri. Mikäli esimerkiksi Burnley jatkaa samanlaisella ottelukohtaisella maalia kohti suuntautuneiden laukausten määrällä (2,4 – liigan alhaisin lukema) tästä eteenkin päin, se tuskin tulee säilyttämään samaa yhdeksättä sarjasijoitustaan. Samalla tavalla WBA todennäköisesti tulee sarjataulukossa alaspäin. Toistuvuuden myötä voitaneen siis olettaa myös sattuman osuuden pienenevän.

Tällä hetkellä tämän kolmikon alapuolella sarjassa olevien kilpailijoiden tilastoissa (muun muassa maalia kohti suuntautuneiden laukausten määrä) näkyy merkkejä, jotka ennustavat niille pisteiden voittamista tulevaisuudessa entistä suuremmalla todennäköisyydellä. Näin ollen ne saattavat nostaa sijoituksiaan muun muassa Burnleyn, West Bromin ja Watfordin kustannuksella.

Sen sijaan esimerkiksi Swansean ja Crystal Palacen tilastot ennustavat korrelaatioiden valossa suurempaa pistemäärää jatkossa – jos ne pystyvät vähintään ylläpitämään nykyisen kaltaisen suorittamisen.

Rahalla saa

Kun verrataan sarjataulukon kuutta parasta joukkuetta kuuteen viimeiseen, ovat nämä keskenään täysin eri maailmoista – niin taloudellisesti kuin pelillisesti. Vai sittenkin pelkästään taloudellisesti?

Kärjen ja sarjan tyvipään taloudelliset erot ovat mykistävät, vaikka Valioliigaa pidetään yleisesti koko maailman rahakkaimpana jalkapallosarjana. Kärkikuusikon joukkueiden keskimääräinen kokoonpanon arvo on 472,83 miljoonaa euroa. Vastaava lukema sarjan häntäpäässä on 134,27 miljoonaa.

Tekemässäni tutkimuksessa joukkueen kokoonpanon rahallisella arvolla oli vahvin korrelaatio voitettujen pisteiden kanssa. Voidaan tietenkin olettaa, että rahalla saa parempia pelaajia ja että paremmat pelaajat paremmassa valmennuksessa yleisesti ottaen pelaavat voittavampaa jalkapalloa.

Toteuttamani yksinkertaisen tutkimuksen mukaan tällä hetkellä tilastojen perusteella voittava jalkapallo Valioliigassa perustuu siis äärimmäisesti yksinkertaistaen maalia kohtia suuntautuvien laukausten määrään, syöttöjen määrään (erityisesti lyhyiden) sekä pallonhallintaan. Tällä hetkellä näyttää siltä, että arvokkaamman pelaajiston omaavat joukkueet pystyvät myös tällaista jalkapalloa pelaamaan.

Pienet pelaavat reagoiden

Aiempina vuosina muun muassa Brendan Rodgersin Swansea on pystynyt suhteellisen pienistä taloudellisista resursseistaan huolimatta luomaan varsin proaktiivisen pallonhallintajoukkueen ja myös pelaamaan sillä voittavaa jalkapalloa.

Tällä hetkellä näyttää enenevissä määrin siltä, että pienimmillä budjeteilla operoivat joukkueet luottavat ennemmin maltillisen reaktiiviseen maalinestopeliin – riskien välttämiseen sekä pallonhallinnan luovuttamiseen.

Totta kai joukkueen pelaaminen on aina lähtökohtaisesti valmentajan ideologiasta – ei budjetista – kiinni, ja sen mukaan pelataan. Seurapäättäjät sitten tietenkin valmentajavalinnoillaan päättävät, minkälaista jalkapalloa joukkueessa halutaan pelata – resursseista riippuen tai niistä huolimatta. Ja tässä kohtaa tapahtuu myös se iso pelillinen valinta.

Olisi kuitenkin liian yksinkertaista ja naiivia olettaa, että tämän tutkimuksen tuloksista voitaisiin johtaa mitään sen suurempaa väittämää jalkapallopelin lainalaisuuksista. Mutta uteliaisuuden kipinän sytyttäjänä tätä tutkimusta voitaneen silti pitää.

Kimmo Kantola

Kirjoittaja on kasvatustieteiden maisteri. Hän toimii juniorivalmentajana Milanossa Accademia Internazionale Calciossa.