Ammattivalmentajan analyysi: Chelsea ei ole lyömätön – Tottenham löysi aukon

Voittoputkessa kulkeva Chelsea jatkoi huimaa virettään Tottenhamin kustannuksella, kun joukkueet kohtasivat Lontoon paikallisottelussa lauantai-iltana. Taaskaan Chelsea ei ollut vastustajaansa selvästi parempi. Kuten viikko sitten Middlesbrough’n vieraana myös Spursia vastaan Antonio Conte saa loppuvihellyksen jälkeen olla ennemminkin helpottunut onnistuja kuin itsevarma voittaja.

Pochettino lähestyy ottelua rohkeasti

Tottenham-käskyttäjä Mauricio Pochettino lähti otteluun rohkealla taktiikalla ja pyrki horjuttamaan Chelsean voittoputken symboliksi nostettua 3-4-2-1- systeemiä hyökkäävällä laitapuolustajalla ja kahdella kymppipaikan pelaajalla.

Pochettino on kauden aikana käyttänyt myös kolmen topparin ja wing-backien järjestelmää, joten sellaista saatettiin alkuun odottaa myös tällä kertaa hieman varmistelevampana ja reaktiivisempana vaihtoehtona. Argentiinalaisluotsi valitsi kuitenkin proaktiivisen lähestymistavan ja päätti iskeä Chelseaa vastaan korkean prässin ja pallonhallinnan kautta.

Chelsean kokoonpano oli viime otteluista muuttumaton. Vierailija Tottenham joutui sen sijaan tulemaan toimeen ilman oikeaa laitapuolustajaansa Danny Rosea, joka oli pelikiellon vuoksi sivussa ottelusta. Hänen paikkansa avauksessa otti kauden aikana topparinakin nähty Kevin Wimmer. Hänen ei odotettu tarjoavan Spursille Rosen kaltaista hyökkäysvoimaa oikealta laidalta.

Spursin prässi estää Chelsean pelaamisen

Ensimmäisen jakson merkittävämmäksi tekijäksi muodostuu Tottenhamin ottelusuunnitelma ja erityisesti sen prässin toimivuus. Vieraiden neljän ylimmän pelaajan – keskikentän kaksikon Mousa Dembélé–Victor Wanyama tuella – prässi on todella hyvin organisoitua ja Chelsea on todellisissa vaikeuksissa etenemisensä kanssa.

Tämä on Chelsean järjestelmää vastaan pelattaessa kriittistä: Spurs pystyy prässillään pelaamaan Chelsean wing-backien (Victor Moses–Marcos Alonso) leveyden pois, ja kotijoukkueen pelaaminen keskustassa menee hyvin ahtaaksi. Chelsea joutuu syöttämään hätäisesti, ja Tottenham kykenee tekemään keskustassa useita riistoja. Tästä kertoo muun muassa Chelsean heikko syöttöjen onnistumisprosentti (60%) ensimmäisen vartin jälkeen.

Prässin ja riistojen myötä Chelsea alkaa vetäytyä pallon alle ja pallonhallinta on selvästi vierailla. Spursin pallollinen pelin kontrollointi pakottaa myös Mosesin ja Alonson pelaamaan usein puolustuslinjassa. Näin syödään pois iso osa koko Chelsean järjestelmän hyödyistä. Chelsea ei saa pidettyä wing-backejaan tarpeeksi ylhäällä leveydessä, jotta vastustajan muotoa saataisiin venytettyä sivuttaissuunnassa. Näin ollen keskustaankaan ei muodostu tilaa.

Spursin laita-trigger vs. Chelsean keskialueen prässi

Pochettinon proaktiivisuus tuottaa jatkuvasti ongelmia myös Chelsean prässäämiselle. Contekin tuntuu jäätyvän, vaikka ongelma on silmiinpistävän selkeä. Chelsea-luotsi ei huomaa tai kykene reagoimaan Spursin selvään laita-triggeriin, jolla tehdään toistuvasti Dele Allille ja Christian Eriksenille tyhjää tilaa Chelsean muodon sisään.

Spurs kierrättää useaan otteseen ensimmäisen jakson aikana pitkässä hyökkäyksessä pallon oikeaan laitaan laitapuolustaja Wimmerille. Sen syötön tarkoituksena on houkutella Pedron tekemä laitaprässi tätä lähelle. Tämän jälkeen Wimmer pelaa yhdellä tai kahdella kosketuksella diagonaalisen kontrollisyötön keskustaan. Sen tarkoitus on houkutella Chelsean keskustasta N’Golo Kanté puolustamaan innokkaasti eteenpäin kohti Dembéléä.

Kun Moses on jämähtänyt omalla laidallaan puolustuslinjaan, pääsee Spurs pelaamaan monta kertaa muodon sisään hyviä palloja positiiviseen asentoon Dele Allille. Harvoin näkee Conten tasoisen taktikon ryhmällä vastaavanlaista systemaattista ongelmaa, johon ei löydy ratkaisua ennen taukoa.

Kyseisessä tilanteessa Mosesin pitäisi ehdottomasti olla tukemassa jo Pedron prässin tekemän aikana ja syödä näin Allille syntyvää tilaa pois – varsinkin kun Chelsean molemmat pohjapelaajat liikkuvat kohti palloa Wimmerin alaspäin suuntautuneen syötön aikana. Tai sitten Conten olisi pitänyt ohjeistaa pohjapelaajansa sijoittumaan näissä tilanteissa selvästi alemmas eikä puolustamaan ylöspäin Wimmerin kontrollisyöttöjä, kun wing-backit makaavat suorassa puolustuslinjassa.

Myös Tottenhamin maali syntyy juuri tällaisen tilanmuodostumisen myötä.

Prässiongelma kuvastaa hyvin, kuinka Chelseankin pelaamisesta löytyy vielä paljon parannettavaa. Ennen kaikkea se kuvastaa Pochettinon kyvykkyyttä löytää pelissä teknis-taktisia täsmäiskuja vastustajan haavoittamiseksi.

Eriksenin rooli

Tottenhamin pelisapluuna pitkässä hyökkäyksessä on varsin selvä: oikean laidan leveys tulee laitapuolustaja Kyle Walkerin ansiosta Eriksenin kaventaessa vahvasti keskustaan. Vasenta laitapuolustajaa Wimmeriä ja ylipäätään koko vasenta laitaa käytetään selkeästi kontrollilaitana, johon palloa kierrätetään vastustajan muodon venyttämiseksi. Sieltä ei yritetä murtautua pystysuuntaan oikean laidan tavoin.

Eriksenin rooli keskikentän oikealla laidalla muistuttaa hyvin paljon muun muassa Juan Matan vastaavaa roolia Manchester Unitedin oikealla laidalla. Hän myös liikkuu pallollisena keskustaan – leveyden tullessa laitapuolustaja Antonio Valencian myötä Kyle Walkerin tapaan.

Eriksenin liikkuminen keskustaan tuo Tottenhamille myös numeraalisen ylivoiman keskustaan, ja täten se hallitseekin keskustan tapahtumia. Kun kotijoukkueen wing-backit joutuvat pelaamaan alempana – usein puolustuslinjassa, Pedro ja Eden Hazard ajautuvat leveämmälle. Tällä tavalla keskustan pohjakaksikko Kanté-Nemanja Matic jää alivoimalle, ja vieraat pääsevät hallitsemaan palloa.

Conte tekee tarvittavat muutokset

Toiselle jaksolle Conte tekee tarvittavat säädöt omaan ryhmitykseensä. Vaikken italialaisluotsin koppipuhetta kuullutkaan, on sen keskeinen sisältö ollut kentällä nähdyn perusteella varsin selvä ja odotetunlainen: wing-backien on pelattava ylempänä L-muodossa (wing-backin diagonaalinen suhde toppariin) ja tuettava prässitilanteissa laitahyökkääjiä lähempänä ja aggressiivisemmin.

Muutos on selvä. Kun ensimmäisellä jaksolla Chelsean wing-backit olivat useimmiten litteässä puolustuslinjassa vastaanottamassa Spursin hyökkäyksiä, toisella jaksolla he sijoittuvat selvästi ylemmäs (ja L-muodossa suhteessa puolustuslinjan toppareihin). Samalla Moses ja Alonso syövät tilaa joukkueen muodon sisältä – juuri sieltä mihin Alli ja Eriksen pääsivät operoimaan ensimmäisellä jaksolla useaan otteeseen positiivisessa peliasennossa.

Keskikentän kaksikko Kanté-Matic puolustaa toisella jaksolla ylöspäin selvästi maltillisemmin, ja heidän liikkumisensa palloa kohti on paljon hillitympää kuin ensimmäisellä jaksolla. Chelsean muodon sisään pelaaminen käy Tottenhamille huomattavasti vaikeammaksi, kun kotijoukkueen pohjapelaajien maltillisempi palloa kohti suuntautuva liike ei tuota enää tyhjää tilaa heidän selustaansa.

Moses hyvänä esimerkkinä

Moses teki ensimmäisellä jaksolla ensimmäisen nousunsa pallon kanssa vasta puolen tunnin pelin jälkeen. Toisen jakson alussa hän tekee maalinsa vastustajan vitosen viivan läheisyydestä. Vaikka kyseessä on yksittäinen tilanne, on se seurausta muuttuneesta asetelmasta: Conte haluaa laitapelaajansa ylemmäs.

Maali on vain yksi esimerkki muutoksesta. Keskeisin muutos näkyy puolustussuuntaan siinä, miten wing-backien sijoittuminen ylempänä tukee laitapelaajien prässiä, eikä Tottenham löydä tilaa ensimmäisen jakson tapaan.

Tottenhamille käy vähän samaan tapaan kuin Chelsealle ensimmäisellä jaksolla Spursin hyvässä prässissä; pallon syöttäminen menee vaikeammaksi ja peliväline menetetään useammin. Jalkapallopelissä niistä usein seuraa kontrollin siirtyminen vastustajalle.

Nyt Chelsea pystyy kontrolloimaan peliään paremmin myös pallottomana. Vaikka Spurs pitää palloa, se ei löydä tarvittavaa tilaa samalla systematiikalla kuin ensimmäisellä jaksolla. Sama laita-trigger ei toimi enää, mikä erottaa hyvät valmentajat keskinkertaisista. Conte reagoi tähän – vaikkakin hämmästyttävän myöhään.

Loppupohdinta

Ottelu oli taktisesti mielenkiintoinen. Pochettino löysi aukon Chelsean järjestelmästä ja kykeni haavoittamaan tällä vastustajaa. Conten reagoinnin hitaus meinasi maksaa voiton, mutta hänen onnekseen tauolle mentiin lopulta hieman onnekkaastikin tasatilanteessa.

Tasoitusmaalin ajoitus oli Conten kannalta täydellinen. Hän sai annettua pelaajille viestin muutoksesta juuri koetun onnistumisen tunteen jälkeen. Pelaajien oli myös lähtökohtaisesti helpompi sopeutua valmentajan vaatimiin pelillisiin muutoksiin.

Tottenham ei kyennyt rakentamaan hienon ensimmäisen jakson esityksen perustuksille. Chelsea korjasi omaa laitaprässiään sekä pohjapelaajien sijoittumistaan ja sulki Spursilta toisteisen tavan löytää tilaa sen muodon sisältä.

Pochettino ansaitsee tunnustuksen omasta proaktiivisuudestaan. Hän ei tyytynyt suojautumaan Chelsean laitauhkaa vastaan esimerkiksi reaktiivisella peilijärjestelmällä (käyttämällä niin ikään kolmea topparia ja wing-backeja). Spurs-luotsi lähti otteluun rohkealla pelisuunnitelmalla, hyvin organisoidulla prässillä ja pitkän hyökkäyksen triggerillä varustettuna.

Conte voi olla tulokseen erittäin tyytyväinen. Pelin loputtua hänen kasvoiltaan paljastunut helpotus osoittaa, että voittoputken katkeaminen on jatkuvasti lähempänä. Pochettinon esimerkki antoi varoituksen myös Contelle; hänen joukkueensa ei ole lyömätön ja rakenteellisiakin ongelmia löytyy.

Kimmo Kantola

Kirjoittaja on kasvatustieteiden maisteri. Hän toimii juniorivalmentajana Milanossa Accademia Internazionale Calciossa.