Kommentti: Dimitri Payet toimi väärin – mutta niin toimi West Hamkin

Viime yönä saaga saatiin suurimmaksi osaksi päätökseen. Dimitri Payet siirtyi lopulta West Hamista Marseilleen.

Tarinan edetessä on kaadettu muutama vadillinen kuravettä Payet’n niskaan. Eikä siinä mitään, Payet aiheutti lokakampanjan omilla teoillaan. Erittäin kilpailukykyisen jatkosopimuksen viime vuonna Hammersilta saanut ranskalainen meni kuun alussa lakkoon. Hän ei kerta kaikkiaan suostunut pelaamaan ja vaati siirtoa.

Kun siirto lopulta toteutui, West Hamin puheenjohtaja David Sullivan kertoi samassa yhteydessä tiedotteen kautta, että hän olisi halunnut pitää Payet’n seurassa, sysätä hänet reserveihin ja tehdä hänestä esimerkin. Ja lisää on tullut päivän mittaan.

London Evening Standard uutisoi, että West Ham vaati Payet’ta maksamaan takaisin tammikuun palkkansa (puoli miljoonaa puntaa) ennen kuin seura suostui hyväksymään myynnin. Hammersin varapuheenjohtaja Karren Brady puolestaan ilmoitti, että seura ottaa kannattajien Payet-pelipaitoja takaisin, mikäli kannattaja haluaa vaihtaa paidan toisen pelaajan pelipaitaan.

Tapaukset José Fonte ja Slaven Bilic

West Ham on pitänyt meteliä siitä, kuinka väärin Payet’n käytös on. Seura on toki oikeassa. Valta on siirtynyt voimakkaasti pelaajille. Yhä enemmän tavataan pelaajia, jotka yrittävät kiristää itselleen mieluisaa siirtoa.

Mutta. Kannattaisikohan West Hamin johdon pitää vähän pienempää meteliä.

Siitä ei ole kuin kymmenen päivää, kun West Ham tiedotti José Fonten kanssa tehdystä sopimuksesta. Fonte siirtyi lontoolaisseuraan Southamptonista. Siirto kuohutti, koska sitä edelsi Fonten jättämä siirtopyyntö.

Vuonna 1997 nykyinen West Ham -manageri Slaven Bilic puolestaan halusi jättää Hammersin ja siirtyä Evertoniin. Pata kattilaa soimaa?

Ostajat pyörittävät pyörää

Kuten sanottu, pelaajien neuvotteluvalta on kasvanut. Ehkä pelaajista on myös tullut häikäilemättömämpiä. Mutta pitäisikö ennemminkin miettiä, mikä mahdollistaa kiristyksen onnistumisen?

Payet ei olisi siirtynyt, jos Marseille ei olisi halunnut häntä. Sky Sportsin saamien tietojen mukaan mikään muu seura ei ollut kiinnostunut näin kalliin pelaajan hankkimisesta. Vastaavasti, Fonte ei olisi siirtynyt, jos ostaja (tässä tapauksessa West Ham) ei olisi ollut kiinnostunut.

Eli: niin kauan kuin on ostajia, pelaajat voivat käyttäytyä nähdyllä tavalla. On jopa mahdollista, että ainakin joissain tapauksissa ostavat seurat saavat maanittelullaan pelaajat tekemään tökeröitä ja epätoivoisiakin tekoja.

Ehkä West Hamissa pitäisi katsoa ensin peiliin ennen kuin yksittäistä pelaajaa vedetään useampaan otteeseen kölin ali. Ja kuinka moni ykkös- tai kakkoskorin pelaaja ylipäätään uskaltaa enää tulla West Hamiin hakemaan ponnahduslautaa uralleen, jos uhkana on julkinen loanheittokampanja?

Mikä neuvoksi?

Eri toimijat ovat antaneet omia ehdotuksiaan ongelman ratkaisuksi. On ehdotettu lyhyempiä sopimuksia. Tavallaan logiikkaa on, mutta juuri seurathan haluavat sitoa pelaajia pitkiin sopimuksiin (kun pelaajan markkina-arvo on vielä voimissaan). Jos Payet ei olisi viime vuonna suostunut jatkosopimukseen, West Ham tuskin olisi saanut pelaajastaan tällaista hintaa.

Entä jos pelaajan palkanmaksun voisi sääntöpykälien mukaan katkaista, mikäli tämä ei suostuisi pelaamaan? Ihan järkeenkäypä ajatus. Ja tämänhän West Ham ilmeisesti tekikin Payet’n kohdalla – tosin nyt se oli tehtävä kiristämisen kautta. Ongelma tässä on se, että pelaaja voisi kiertää sääntöä esimerkiksi teeskentelemällä loukkaantumista.

Todennäköisesti paras keino olisi yksinkertaisesti se, ettei seuroilla olisi oikeutta maanitella toisen seuran pelaajia itselleen. Se taas vaatisi vähintään herrasmiessopimusta, jota näin globaalissa lajissa olisi äärimmäisen vaikeaa toteuttaa.

Kenties ainakin osittainen ratkaisu voisi olla se, että talven siirtoikkunasta luovuttaisiin. Silloin seura ei ainakaan samalla tavalla joutuisi kesken kauden pulaan, jos yksittäinen pelaaja ilmoittaisi lähtöhalukkuudestaan.