Leicester haluaa kostaa 20 vuoden takaisen vääryyden – Näin vanhat pelaajat muistelivat Atléticon kohtaamista

Valioliigan viime kauden sensaatiomestari Leicester on tehnyt tämän kauden positiiviset yllätyksensä lähes yksinomaan Mestarien liigan puolella. Jatkopaikka ja lohkovoitto kilpailun vaatimattomimmassa lohkossa oli hieno saavutus eikä sinänsä suuri yllätys, mutta Sevillan pudottaminen sellaisesta ehdottomasti jo käy.

Puolivälierävaiheessa Leicesterin altavastaajan asema on entistäkin selkeämpi, sillä vastaan asettuu Mestarien liigan kestomenestyjä Atlético Madrid. ”Kettujen” pelivire on kuitenkin kohentunut huomattavasti uuden managerin Craig Shakespearen alaisuudessa, ja motivaatiota joukkue voi hakea vaikkapa historiasta.

Kolme kohtaamista kolmessa eri kilpailussa

Leicester ja Atlético Madrid ovat kohdanneet historiansa aikana kahdessa aiemmassakin otteluparissa eurokentillä. Vuonna 1961 miteltiin Cup-voittajien cupissa (Atlético voitti yhteismaalein 3-1) ja 20 vuotta sitten vuonna 1997 UEFA Cupissa. Tuolloin Leicester pelasi europelejä ensimmäisen kerran 35 vuoteen ja sai maineikkaan Atléticon vastaansa heti ensimmäisellä kierroksella. Ottelupari jätti Leicesterin pelaajille hampaankoloon enemmän kuin tarpeeksi.

Jo otteluparin avausosasta Madridissa jäi Leicesterin kannattajille paljon hampaankoloon. 3 500 Espanjaan matkustanutta fania pidettiin aitauksessa kaupungin ulkopuolella ennen peliä eivätkä he päässeet ostamaan edes ruokaa. Joukkueen omat odotukset olivat matalat, mutta lopputulos kuitenkin vähintäänkin tyydyttävä.

– Arvonnan jälkeen olimme pettyneitä. Atlético oli suosikki voittamaan koko cupin. He tuhlasivat pelaajiin – Middlesbrough’ssa loistaneeseen Juninhoon ja Christian Vieriin – sinä kesänä noin 45 miljoonaa puntaa, joka oli vuonna 1997 valtava summa, manageri Martin O’Neill muistelee.

”Pelissä onnistui kaikki”

Joukkueen kapteeni Matt Elliott nimittää otteluita pelaajien urien tärkeimmiksi sekä Leicesterin silloisen historian suurimmiksi. Pelaajisto oli kuitenkin valmis haasteeseen.

– Ne kerrat, kun jalkapalloilijalta onnistuu kaikki, voi laskea yhden käden sormin. Vieraspeli Madridissa oli yksi niistä. Jo ennen peliä otetusta joukkuekuvasta näkee, että Muzzy Izzetin, Emile Heskeyn ja minun kasvoiltani paistoi puhdas ilo, ottelussa maalin tehnyt hyökkääjä Ian Marshall kuvailee.

Ottelu päättyi Atléticon 2-1 -voittoon, mutta vierasmaali antoi Leicesterille kuitenkin hyvät lähtökohdat toiseen osaotteluun.

– Menimme pelin jälkeen Madridissa baariin, jossa oli myös pari Atléticon pelaajaa. He olivat täynnä itseään. Paloimme halusta päihittää heidät kotonamme. 2-1 oli meille loistava tulos ja pidimme mahdollisuuksiamme Filbert Streetillä hyvinä. Muut joukkueet eivät pelanneet siellä mielellään, emmekä me pelänneet ketään, keskikenttäpelaaja Gerry Parker lisää.

Tuomarityöskentely nostatti suuria kysymysmerkkejä

Otteluparin toinen osa oli luonnollisesti loppuunmyyty, sillä pelasihan Leicester ensimmäisen eurokotipelinsä 36 vuoteen. Leicester hallitsi ensimmäistä puoliaikaa, mutta sitten ranskalainen erotuomari Remi Harrel nousi parrasvaloihin. Ensin Parker sai toisen varoituksensa annettuaan vapaapotkun liian aikaisin. Ja seuraavaksi Leicesteriltä jäi useampi potentiaalinen rankkari saamatta.

– Atléticon kaveri liukui jaloilleni kentän rajoilla. Hän potkaisi minua ja minä potkaisin takaisin. Varoitus oli ihan ok siitä. Mutta se, että sain toisen varoituksen annettuani vaparin ennen tuomarin vihellystä, oli uskomatonta. Ulosajoni ratkaisi otteluparin, Gerry Parker muistelee.

– Voin yhä aistia silloin tuntemani suuttumuksen. Koimme valtavaa vääryyttä, sillä ne olivat todella kamalia päätöksiä. Meillä oli kolme tilaisuutta rankkariin, ja kaksi niistä oli päivänselviä tapauksia. Tuomari oli järkyttävä, valmentaja O’Neill kertaa.

Leicester hävisi ottelun 0-2 ja koko otteluparin 1-4. Kovin monella suomalaisella tuskin on pelistä näköhavaintoja, saati muistikuvia. Kuvaavaa kuitenkin on, että samalla kun Leicesterin eurotaival tyssäsi ensimmäiseen aitaan, katkesi myös Harrelin kansainvälinen tuomariura.

– Tuomarista liikkui huhuja ennen peliä ja pelin jälkeen. Emme saa koskaan tietää, olivatko ne totta, mutta jokin ei täsmännyt, Parker toteaa.

– Hänelle ei tietääkseni enää annettu uusia europelejä. Me valitimme, mutta minkäs tappiolliselle pelille tekee. Me olimme piskuinen Leicester ja he olivat Atlético Madrid, jonka presidenttinä oli vaikutusvaltainen Jesus Gil, nykyisin Irlannin maajoukkuetta valmentava O’Neill lisää.

Pian nähdään, saavatko vanhempien ikäpolvien Leicester-fanit Atléticolta 20 vuotta janoamansa koston. Selvää on, että Leicester on parin altavastaaja. Toisaalta altavastaajan asema on sille hyvin tuttu ja tuntuu Ketuille myös sopivan.

Jutun lähteenä on käytetty The Telegraphia.