Tällä viikolla juhlitaan Sir Bobby Charltonia, joka täyttää 80 vuotta keskiviikkona 11. lokakuuta. Englannin jalkapalloliitto (FA) otti jo kuun alussa varaslähdön juhlallisuuksiin nimeämällä St George’s Parkin pääharjoituskentän legendan mukaan.

Osa nuoremmista jalkapallon ystävistä saattaa tuntea Charltonin lähinnä iäkkäänä ja vakavanoloisena seuralegendana, jonka tv-ohjaaja poimii silloin tällöin katsomosta kuviin Manchester Unitedin otteluissa. Hieman vanhemmat muistavat Charltonin huipputaitavana keskikenttäpelaajana, jonka pelaamista oli aikanaan ilo katsoa.

Kentällä Charlton oli urheilullinen, nopea ja teki paljon hienoja kaukolaukausmaaleja. Valmentaminen ei ollut häntä varten, mutta pelaajauransa jälkeen hän on tehnyt arvokasta työtä Unitedin johtajana ja lähettiläänä sekä hyväntekijänä. Charlton kuuluu oleellisena osana niin Unitedin kuin Englannin jalkapalloilunkin historiaan.

– Hän määritteli Manchester Unitedin periaatteet ja arvot. Hän on juurtunut seuran rakenteisiin. Hän on sankarimme, johtotähtemme ja valomme, Unitedin ex-kapteeni Gary Neville on kiteyttänyt.

Charlton ei ole koskaan halunnut tuoda itseään esiin, vaan hän on mieluummin uurastanut taustalla väsymättömästi Unitedin infrastruktuurin ja juniorityön eteen.

Charlton pelasi Unitedissa 758 ottelua ja teki niissä 249 maalia. Käänteentekevä hetki oli vuoden 1958 hirvittävä lentoturma, josta hän selviytyi hengissä – omien sanojensa mukaan silkan tuurin ansiosta. Münchenin onnettomuudessa sai surmansa kahdeksan Charltonin joukkuetoveria, ja eloonjääneistä Charltonin lisäksi elää enää Harry Gregg.

Nuori Charlton toipui vammoistaan ja palasi kentille tekemään urotekoja. Hän itse puhuu turhan vaatimattomasti urastaan, jonka kohokohtia olivat Englannin maailmanmestaruus ja Ballon d’Or -palkinnon voittaminen vuonna 1966 sekä Unitedin Euroopan cupin voitto kaksi vuotta myöhemmin. Charlton iski myös tauluun Englannin maajoukkueen ja Unitedin maaliennätykset, jotka Wayne Rooney rikkoi vasta vuosikymmeniä myöhemmin.

Sanaa ”legenda” käytetään tänä päivänä liian heppoisin perustein, mutta Charltonin kohdalla se on enemmän kuin sopivaa. 13 liigamestaruutta voittanut Ryan Giggs kertoi joskus, että joukkueen ollessa maailmalla kiertueella Charltonin nimikirjoitusta hamuavien ihmisten jono on usein pidempi kuin nykyisille pelaajille varatut jonot. David Beckham puolestaan on paljastanut, että hän sai toisen nimensä Robert juuri Charltonin mukaan.

Charltonin sanalla on äärimmäisen paljon painoarvoa Old Traffordilla, ja hänen mielipiteitään kuunnellaan tarkasti.

Nuoremmat Unitedin suuret pelaajat tuntevat Charltonin todellisena herrasmiehenä, joka on diplomaattinen ja puhuu muista ihmisistä kunnioituksella – hänellä ei esimerkiksi koskaan ollut tapana riidellä erotuomarien kanssa. Siviilissä mies on aina ollut omistautunut ja luotettava perheenisä, joka on ollut vaimonsa kanssa yhdessä yli 50 vuotta. Charltonista huokuu sellainen arvokkuus, joka niin monelta nykypäivän huippu-urheilijalta puuttuu.

Charlton ei ole koskaan halunnut tuoda itseään esiin, vaan hän on mieluummin uurastanut taustalla väsymättömästi Unitedin infrastruktuurin ja juniorityön eteen. Hän seisoi manageri Sir Alex Fergusonin takana vaikeina alkuvuosina 1980-luvun lopulla. Jalkapallo ja United ovat Charltonille edelleen sydämen asioita, ja intohimoinen suhtautuminen niihin käy selväksi hänen puheistaan. Charltonin sanalla on äärimmäisen paljon painoarvoa Old Traffordilla, ja hänen mielipiteitään kuunnellaan tarkasti.

Suurmiehet saavat ansaitsemansa arvostuksen joskus vasta kuoleman jälkeen, mutta Charltonia on huomioitu jo monella eri tavalla. Hän on saanut muun muassa aatelisarvon, patsaan, Manchesterin kaupungin avaimen ja useita elämäntyöpalkintoja. Kun Old Traffordin eteläkatsomo nimettiin miehen mukaan viime vuonna, United-pomo Ed Woodward luonnehti Charltonia ”Englannin jalkapallohistorian ikonisimmaksi hahmoksi”. Siitä on vaikea olla eri mieltä.