– Se mitä Gary Speedille tapahtui, huolestutti minua paljon. En tiedä, kuinka kaukana olin itse siitä pisteestä. Toivottavasti todella kaukana.

Nuo ovat Chris Kirklandin sanoja. Urallaan 190 valioliigaottelua Liverpoolissa, Wiganissa, West Bromissa ja Coventryssa pelannut Kirkland avautui masennuksestaan The Guardianille. Speedillä Kirkland viittaa walesilaislegendaan, joka hirttäytyi kotinsa autotallissa vuonna 2011.

– Kysyn aina itseltäni: ”Olisinko voinut vahingoittaa itseäni?” Haluan uskoa, että en. En missään vaiheessa istunut illalla yksin ja miettinyt, että nyt se on tehtävä. Mutta kyllä sitä miettii, koska en halunnut herätä.

– Sanoin vaimolleni Leeonalle, etten malttanut odottaa pääseväni nukkumaan, koska silloin mieleni kirkastui. Mutta toisaalta en halunnut herätä aamulla, koska se vain alkoi taas alusta. En olisi ikinä tehnyt sitä [itsemurhaa] Leeonan ja tyttäreni Lucyn tähden. Mutta olin huolissani, kuinka lähellä olin seuraavaa askelta. Siksi sanoin: ”Minun on lopetettava jalkapallo.”

”Minä vain olin paikallani”

36-vuotias Kirkland voisi ikänsä puolesta vielä aivan hyvin pelata. Peliura kuitenkin päättyi viime vuoden elokuussa. Kirkland oli juuri siirtynyt Prestonista Buryyn, mutta taistelu masennusta vastaan vei voimat. Omien sanojensa mukaan masennus oli alkanut hiipiä Kirklandin tykö vuonna 2012, kun mies joutui siirtymään Wiganista Sheffield Wednesdayhin.

– Niin oudolta kuin se kuulostaakin, onnistuin blokkaamaan sen mielestäni otteluiden ajaksi. En tiedä miten. Mutta pikkuhiljaa ahdistus alkoi viedä voiton. Jos minun oli esimerkiksi jäätävä yöksi Sheffieldiin, paniikki iski.

– [Buryssa] palasin vielä harjoituksiin, mutta kolmantena päivänä tuli vetoja joka puolelta ja minä vain olin paikallani. Mietin mielessäni, etten halua enää olla täällä. Menin suoraan Daven [manageri Dave Flitcroft] pakeille ja sanoin: ”En pysty tähän enää. Sinun on revittävä sopimukseni.” Sen jälkeen tiedotteeni julkaistiin.

”En halunnut nousta sängystä”

Tiedotteessa Kirkland puhui ”hyvinvoinnista”, muttei maininnut masennusta.

– Minua hävetti. Siinä vaiheessa en vielä saanut apua. Kukaan ei tiennyt. Mutta pian sen jälkeen sanoin Leeonalle: ”Minun on tehtävä tälle jotain.”

Kirkland ei ole koskaan ollut erityisen sosiaalinen ihminen. Hän ei ole pitänyt julkisuudesta. Miestä hävetti sekin, ettei hän kyennyt sairauden vuoksi pitämään huolta perheestään.

– En halunnut mennä ulos. En halunnut puhua ihmisille. Sitä laittoi puhelimen äänettömälle eikä vastannut kenellekään.

– En kyennyt ajattelemaan selvästi. En halunnut nousta sängystä. En halunnut tehdä asioita, joita olen aina ennen tehnyt. En vain halunnut tehdä mitään. Halusin vain sulkeutua.

– En ollut se henkilö, jonka kanssa hän [Leeona] meni naimisiin. Olen aina pitänyt itseäni perheen pään. Olin häpeissäni, etten kyennyt kunnolla huolehtimaan perheestäni.

Kirkland rohkaisee puhumaan

Tätä nykyä Kirklandin tilanne on valoisampi. Miestä ei enää hävetä, ja tänään hän puhuu pelaajajärjestön mielenterveys- ja hyvinvointikonferenssissa.

– Nyt minun on helppo puhua siitä, koska olen päässyt siitä pois. Haluan muiden pelaajien ja ihmisten tietävän, että asiasta on vain puhuttava. En koskaan päässyt siitä eroon, ennen kuin aloin puhua asiasta. Heti kun aloittaa puhumisen, siinä auttaa itseään ja perhettään.

Aiheet Chris Kirkland Pääuutiset