Santi Cazorla oli Arsenalin kirjoilla vuosina 2012-2018. Espanjalaisesta muovautui tällä jaksolla yksi seuran lähihistorian suosituimmista pelaajista.

Nyt 34-vuotias keskikenttäpelaaja kertoi sekä menneistä, että nykyisistä tuntemuksistaan The Independentin haastattelussa. Vaikeasta, jopa koko peliuran tuhonneeksi luullusta loukkaantumisesta palaaminen on tapahtunut La Liga -seura Villarrealin keltapaidassa.

– Jalkapallossa kaikki menee niin nopeasti. Koskaan ei ehdi pysähtyä miettimään, miltä oikein tuntuu. Jouduin tekemään todella, todella kovaa työtä palatakseni tälle tasolle, ja on vaikeaa poimia kohokohtia uralta. Ehkä eläkkeelle jäädessä paras palkinto, minkä voin saada, on se kun pelaan vieraskentällä, ja ihmiset ovat iloisia pelaamisestani edelleen.

Cazorla joutui käymään läpi jopa kymmenen leikkausta, ihonsiirtoja, ja kärsi kuoliosta viimeisten Arsenal-vuosiensa aikana. Nyt kaikki on taakse jäänyttä.

– En nykyisin edes ajattele koko asiaa enää. Olen täysin kunnossa, ja pelaan ilman kipuja. Totta kai tapani ajatella koko jalkapalloa on toisenlainen kuin ennen vammaa. Nautin kaikesta entistäkin enemmän. Perheeni pelkää puolestani edelleen silloin tällöin, mutta olen todella kunnossa.

Paluu todella on tapahtunut; Pikku Taikuri teki hiljattain paluun myös Espanjan maajoukkueeseen. Kotimaassa kaikki on siis enemmän kuin hyvin, mutta Englantia on ikävä.

– Kun on sellaisessa suurseurassa kuin Arsenal, ei aina tajua mitä se merkitsee. En koskaan saanut jättää kunnon jäähyväisiä. Arsenal on isoin seura, jota olen urallani edustanut, ja ikävöin kaikkea siinä. Ennen lopettamistani haluaisin vielä kerran pelata Emiratesilla.

Aktiiviuran jälkeinen paluu Pohjois-Lontooseen ei ole lainkaan mahdoton ajatus.

– En tiedä, mitä tulen tekemään pelaamisen jälkeen. Ehkä valmennan, ehkä haluan urheilutoimenjohdon tehtäviin. Olisi täydellistä, jos se voisi tapahtua Arsenalissa. Elin Lontoossa kuusi vuotta, ja poikani rakasti olemista siellä.