Näkökulma: Diego Simeone näytti, mitä kärsiminen kentällä tarkoittaa –  se sai Jürgen Kloppin nolaamaan itsensä

Savu on ehtinyt hieman laskeutua Liverpoolissa, mutta taivas on edelleen värjätty punaiseksi. Muinaisissa mytologioissa se tarkoitti, että taistelussa oli vuodatettu verta. Atlético Madrid tosiaan teki sitä eilen. Yleinen termi espanjalaisessa jalkapallossa on “a sufrir”. Kärsiä. Termi tarkoittaa, miten joukkue joutuu puolustamaan ja luovuttamaan ylivallan vastustajalleen, mutta sauman tullen iskeä armottomasti. Ilman sääliä.

Aivan kuten maailman taitavimmat puolustavat nyrkkeilijät. Maali on tarjottimella, mutta jokainen blokattu laukaus on livahdus olkapäällä. Juuri tarpeeksi. Atlético Madrid on mestari tässä ja osoitti sen eilen. Joukkue seisoi pystyssä loppuun asti.

Penkin kuluttajasta tähdeksi

Anfieldilla Liverpool hallitsi ottelua odotetusti. Paine kasvoi jatkuvasti, ja kuin ihmeen kaupalla Atlético taisteli itsensä jatkoajalle. Liverpool jatkoi, mihin se varsinaisella jäi, ja Roberto Firmino vei Liverpoolin ratkaiseva tuntuisesti johtoon. Mitä vielä.

Real Madridissa ja Atleticossa enimmäkseen penkiä kuluttanut Marcos Llorente teki todennäköisesti ensimmäistä kertaa urallaan 2 maalia. Toinen oli taivaan lahja Liverpoolin tolppien välissä seisoneelta Adriánilta. Álvaro Morata tuli loukkaantumisen vuoksi vaihdosta vasta 103 minuutin kohdalla kehiin, mutta viimeisteli ottelun lopullisiksi lukemiksi 2-3. Atlético Madrid meni jatkoon yhteismaalein 4-2.

Liverpoolilla katkesi jotain, juuri ennen jatkoajan ensimmäisen jakson loppua tullutta, Llorenten illan toista. Varsinkin maasta taivaisiin kehuttu Trent Alexander-Arnold ”menetti päänsä” sen jälkeen. Hän oli lopussa täysin pelin ulkopuolella.

Oblakin ihme

Liverpoolin pelaajat tulevat näkemään melkein ikuisuudelta tuntuvan ajan verran painajaisia Atléticon maalivahdista, Jan Oblakista. Hän torjui kaiken ja enemmän. Liverpool oli täysin ylivertainen kaikilla mittareilla. Mutta. Välillä selittämättömistä syistä voitto karkaa käsistä. Liverpool laukoi 33 kertaa ja loi maaliodottamaa noin 4 maalin verran, jatkoaika mukaan lukien. Heillä oli kaikki saumat ratkaista ottelu, mutta vanha klisee tuli toteen. Jos et itse tee, niin kaveri tekee. Ohessa laukaisukartta ja maaliodottamaa toisesta osasta:

Between The Posts

@BetweenThePosts

Crazy night at Anfield.

• Liverpool's plan to break through on the right flank.
• Atléti's compactness both in and out of possession.
• Oblak's immense performance.
• Llorrente the unlikely hero.

And much more.

@JMftbl breaks the game down here --> betweentheposts.net/liverpool-atle…

39

0

7:51 AM · Mar 12, 2020

Jos Jan Oblakille ei lähiaikoina pystytetä patsasta, olen hyvin pettynyt.

Klopp nolasi itsensä

Taktisesti Klopp suoriutui enimmäkseen esimerkillisesti. Hänen ratkaisunsa oli Alex Oxlade-Chamberlain keskikenttä/oikea laitahyökkääjä-hybridinä. Tuttavallisemmin tunnettu, Ox juoksi väsymättömästi kohti Atléticon puolustusta ja aiheutti jatkuvaa päänvaivaa. Hän oli paineen katalyytti. Se mahdollisti myös Trentin pelaamisen ison siivun ottelua välikaistalla. Yhtä keskitysten tykitystä. Otteluparista jäi kuitenkin huonon häviäjän maku suuhun.

[readmore from=Jürgen-Klopp]

Klopp sekä Liverpoolin pelaajat haukkuivat Atletico Madridia. Diego Simeonea. Ei näin kuulu pelata jalkapalloa. Monet huippuvalmentajat alkavat kiukuttelemaan hävittyään. Varsinkin, jos oletusarvo on ollut voittaa. He kehuvat yleensä syystäkin heikompia, enemmän pelaavia joukkueita. Joukkeueita, jotka avaavat kuorensa ja tarjoilevat itsensä valmiiksi kypsennettynä lautasella.

Voittajat kirjoittavat historian ja Atlético Madrid on tämän koitoksen sankari. Jos Diego Simeonesta päätetään joskus kirjoittaa elämäkerta, kuuluisi sen tittelin ehdottomasti olla:

Cholismo: “A Sufrir”

[readmore from=Diego-Simeone]