Entinen Valioliiga-tuomari listasi ärsyttävimmät pelaajat: ”Hän puristi minua palleista”

Valioliigassa vuosina 2004-2017 viheltänyt erotuomari Mark Clattenburg on nähnyt urallaan kaikenlaista. Upeita maaleja, suorituksia ja otteluja, mutta myös jalkapallon rumaa puolta.

Vuoden 2016 EM-finaalin ja Mestarien liigan loppuottelun tuominnut Clattenburg, 45, listasi Daily Mailille viisi ärsyttävintä pelaajaa, jotka hän on kentällä kohdannut. Ensimmäisenä hän mainitsi walesilaishyökkääjä Craig Bellamyn, joka edusti urallaan lukuisia seuroja Englannissa.

– Tiesin, että suhteeni häneen oli hataralla pohjalla, kun hän puristi minua palleista Etihadin tunnelissa. Uskon, että se oli vitsi ja suhtauduin siihen sillä tavalla, mutta välillämme oli hieman historiaa.

– Se juontaa luultavasti alkunsa joulukuusta 2009, kun Manchester City pelasi Boltonia vastaan vieraissa ja minä annoin hänelle punaisen kortin.

– Olin antanut hänelle varoituksen suunsoitosta. Olisin voinut antaa punaisenkin, hän käytti niin järkyttävää kieltä. Sitten annoin hänelle toisen keltaisen sukeltamisesta, joskin hidastuksista näkyi, että sen olisi pitänyt olla pilkku. Minä olin väärässä ja hän kiehui raivosta, kuten voitte kuvitella.

– Mutta Bellamyn maine toimi monen tuomarin kohdalla häntä vastaan. Uskon, että häneen ei enää luotettu. Sanoin kerran yhdelle Cityn valmentajalle tauon aikana, että ”Miten kestätte häntä viikosta toiseen?”

– He tekivät minusta valituksen, mikä oli pettymys. Pelin aikana sanotut asiat pitäisi jäädä sinne. Jos minä raportoisin kaiken, mitä he sanoivat, niin he olisivat toimitsijakiellossa joka toinen viikko.

– Mutta Bellamy oli tuomarin painajainen, ja lähes kaikki meistä olivat samaa mieltä. Hän ärisi tuomareille ja heilutti käsiään ympäriinsä, oli aina haastamassa. Hänen kielenkäyttönsä oli kamalaa, kerrassaan törkeää.

– Tuollainen pelaaja on tuomarille hankala tapaus, koska keskittyminen menee häneen.

Toisena Clattenburg otti esiin Manchester Unitedin entisen kapteenin Roy Keanen, joka tunnettiin urallaan romuluisena kovanaamana.

– Minun on sanottava alkuun, että työskentelin Royn kanssa ITV:llä vuoden 2018 MM-kisojen aikana ja hän oli todellinen herrasmies ja mukavaa seuraa. Se oli todiste siitä, että pelaajat voivat olla hyvin erilaisia kentän ulkopuolella.

– Koska pelaajana häntä oli mahdoton hallita. Muistatte varmaan sen tapauksen, kun hän huusi [tuomari] Andy D’Ursolle päin naamaa? Sellainen pelaaja hän oli.

– Toisaalta uskon, että se tuli [Unitedin managerilta] Sir Alex Fergusonilta. Siinä ei ollut ikinä kyse tuomion muuttamisesta vaan siitä, että he halusivat lisätä painetta ennen seuraavaa tilannetta.

– Royhin ei voinut ikinä luottaakaan. Hänestä ei ikinä tiennyt, milloin hän räjähtää tai tekee jotain likaista, kuten silloin, kun hän taklasi Alf-Inge Hålandia. Se oli häpeällinen, suunniteltu teko.

– Hän vaikutti aina kylmäpäiseltä ja halusi olla kovanaama. Se aiheuttaa ongelmia tuomareille, koska siinä vaiheessa ego astuu kuvaan ja siitä tulee tappelu, kuten hänen ja Patrick Vieiran välillä kävi.

– Kerran vitsailin eräässä podcastissa, että pelkäsin Royta, ja se päätyi otsikoihin, mutta ei se niin mennyt. Hän oli vain haastava pelaaja tuomarille, joskin hän on mahtavaa illallisseuraa.

Kolmantena Clattenburg mainitsi Arsenalin entisen maalivahdin Jens Lehmannin, joka oli hänen mukaansa herkkähipiäinen, mutta kova soittamaan suuta.

– Hän oli vain niin ärsyttävä, eikä ikinä lopettanut. Hän oli yksi niistä jätkistä, joka valitti aina kaikesta ja kaikista.

– Hän valitti, jos pallo oli pyöreä. Hän valitti, jos pallo oli valkoinen. ”Voisitko vain lopettaa?”

– Hän oli mahtava maalivahti, mutta uskon oikeasti, että tämä oli hänen heikkoutensa, ja muut joukkueet huomasivat sen. Heillä oli tapana seisoa kulmapotkuissa hänen varpaidensa päällä ja hän reagoi tönimällä heitä pois.

– Tiesin, että pelaajat provosoivat häntä, mutta hän oli luultavasti onnekas, kun hän säästyi punaisilta korteilta ja rangaistuspotkujen antamiselta. Nykyään kävisi niin.

– Mutta hän teki itsekin häijyjä pikkujuttuja, mikä teki siitä vaikeaa, enkä nauttinut hänen tuomaroinnistaan ollenkaan. Hän oli ailahteleva ja hänen temppujaan oli vaikea käsitellä.

Clattenburgin listan neljäs nimi tuskin tulee kenellekään yllätyksenä. Portugalilaistoppari Pepe on aina tunnettu likaisten keinojen erikoismiehenä.

– Kaikki kysyvät minulta aina siitä vuoden 2016 Mestarien liigan loppuottelussa sattuneesta tapauksesta, kun tein sen jutun kielelläni hänen kieriskellessä maassa. Hän filmasi. Minä ajattelin mielessäni, että ”Kuinka pehmeä hän voi olla isoksi mieheksi?”

– Hän teki sen siinä pelissä kahdesti, yritti saada Atlético Madridin pelaajalle punaisen kortin. Joku toinen tuomari olisi voinut langeta siihen, mutta olin tehnyt kotitehtäväni. Vaikka pelaajaa ei saisi tuomita etukäteen, tiesin täsmälleen, millainen mentaliteetti hänellä on ja tarvitsin sitä tietoa hänen tuomaroimiseen.

– Hän oli niin ikään yksi pelaaja, johon ei vain voinut luottaa. Ottelu saattoi sujua helposti ja mukavasti, kunnes hän teki jotain kieroa.

– Siinä loppuottelussa Rea Madrid meni avausjaksolla 1-0-johtoon, mutta se oli niukasti paitsio, minkä tajusimme vasta tauolla. Se oli vaikea päätös ja se meni avustavaltani väärin.

– Annoin Atléticolle rangaistuspotkun toisen puoliajan alussa, kun Pepe rikkoi Fernando Torresia. Pepe oli raivoissaan ja sanoi minulle täydellisellä englannilla, että ”Tuo ei ollut ikinä pilkku, Mark”. Minä vastasin hänelle, että ”Teidän ensimmäistä maalianne ei olisi pitänyt hyväksyä”. Se hiljensi hänet.

– Se saattaa kuulostaa ihmisistä oudolta, koska kaksi väärää ei tee yhtä oikeaa, eivätkä tuomarit ajattele sillä tavalla, mutta pelaajat ajattelevat. Tiesin, että hän hyväksyisi sen tilanteen paremmin, jos sanoisin niin.

– Mutta hän oli jatkuvasti hämmentämässä, eikä häntä ollut hauska tuomaroida. Koko ajan sai olla varuillaan.

Viimeiseksi Clattenburg valitsi Chelsean entisen keskikenttäpelaajan John Obi Mikelin, mutta hieman erilaisesta syystä kuin muut pelaajat.

– Valitsin Mikelin johtuen siitä, mitä tapahtui Chelsean ja Manchester Unitedin ottelussa vuonna 2012, kun hän syytti minua rasistisen kommentin sanomisesta. Se ei ollut oikein, ja Englannin jalkapalloliitto totesi minut myöhemmin syyttömäksi.

– Hän ei ole ikinä pyytänyt sitä anteeksi. Se on iso pettymys, koska se olisi voinut pilata elämäni. Kadotin hetkeksi rakkauteni tuomarointia kohtaan sen jälkeen, mutten voinut lopettaa, koska minun oli elätettävä perheeni, eikä minulla ollut muita uravaihtoehtoja.

– Mikel kuuli vain väitöksen joukkuekaveriltaan Ramiresilta, joka ei puhunut englantia. Muut Chelsean pelaajat ovat sittemmin pyytäneet anteeksi, mutta Mikel ei ole.

– Hänellä oli tilaisuus pyytää anteeksi ja puhua minulle, kun Nigeria pelasi ystävyysottelun Yhdysvaltoja vastaan ennen vuoden 2014 MM-kisoja. Olisin ottanut sen vastaan, mutta valitettavasti mitään ei kuulunut.