Siirtoikkuna-analyysi: Leicester, Wolves ja Everton haastavat jättiläiset – mitä on odotettavissa pelaajamarkkinoilta?

Valioliigan osalta on siirtoikkuna-analyysit loppusuoralla. Isot seurat on purettu ja jäljelle jää kolme mielenkiintoisinta joukkuetta “perinteisten” TOP 6 -seurojen ulkopuolella. Samalla ovat kyseiset kolme joukkuetta päällimmäiset haastajat isoille seuroille. Vuorossa ovat toisin sanoen Leicester, Wolverhampton Wanderers ja Everton.

Leicesterin kausi oli menestys kaikilla mittareilla, vaikka Mestarien liiga -paikka ja TOP 4 -sijoitus karkasivat loppumetreillä. Wolves jatkoi siitä mihin jäi edellisellä kaudella ja sijoittui lopulta seitsemänneksi. Joukkue taistelee kaiken lisäksi vielä Eurooppa-liigan voitosta.

Everton on myös listalla, ja joku saattaa pohtia miksi? Päällimmäinen syy on Carlo Ancelotti sekä resurssit. Alku Ancelottin alaisuudessa oli loistava, mutta joukkue hyytyi täysin loppukaudesta. Ancelotti, joka tuli kesken kauden sisään jäi myös ensimmäistä kertaa 25 vuoden mittaisella valmentajan urallaan sarjataulukon huonoimman kymmenikön joukkoon.

Everton tulee investoimaan rankasti kesällä ja Ancelotti on sopiva henkilö korjaamaan suuntaa useiden vuosien sekoilujen jälkeen.

Lainat

Aloitetaan Leicesteristä. Varmaa on ainoastaan se, että Ryan Bennett palaa Wolvesiin ja Nampalys Mendyn sopimus umpeutui. Mendyn jatkosuunnitelmista ei ole vielä varmaa tietoa, mutta hän jättää Leicesterin suurella todennäköisyydellä.

Lainapelaajista palun tekevät muun muassa loistavan kauden pelannut hyökkääjä Islam Slimani, keskikenttä Adrien Silva sekä toppari Filip Benković. Rachid Ghezzal palaa myös lainalta, mutta on epätodennäköistä, että hänelle olisi roolia tarjolla tulevalla kaudella.

Slimanille ja Benkovićille voisi ehdottomasti löytyä roolia kuten myös Silvalle. On myös täysin mahdollista, että kukaan heistä ei jatka seurassa. Kaikkien neljän pelaajan myynti takaisi kuitenkin noin 30 miljoonaa euroa ylimääräistä siirtoihin plus vapautuvia palkkakuluja. Jos pitäisi lyödä vetoa, niin uskon, että Benković on ainoa herroista joka jatkaa seurassa.

Wolves sen sijan möi lainalla olleen Hélder Costan Leedsiin vajaalla 18 miljoonalla eurolla. Pedro Neto otti kuluneella kaudella hänen roolinsa joukkueessa ja siirto palvelee kaikkia osapuolia.

Lainalta Wolvesiin palaavat Ryan Bennett, Patrick Cutrone sekä Léo Bonatini. Kenenkään jatko seurassa ei ole kiveen hakattu, mutta heistä kaikista uskoisi saavan yhteensä jotain 23-30 miljoonan euron välillä. Cutronen markkina-arvo on laskenut, joten seura saattaa pitää hänestä kiinni. Hankinta oli kuitenkin viime kesänä seuran mittapuulla kallis.

Evertonissa tulee tapahtumaan paljon kesällä. Seuralegenda Leighton Baines laittoi nappikset naulakkoon, ja hänet on luonnollisesti korvattava. Morgan Schneiderlin siirtyy OGC Niceen 2,3 miljoonan euron siirtokorvauksella ja Djibril Sidibén laina loppui.

Lainalta takaisin tulevat isoja minuutteja Schalkessa pelannut oikea laitapuolustaja Jonjoe Kenny, maalivahti Jonas Lössl sekä hyökkääjä Sandro Ramírez.

Sandro jatkaa suurella todennäköisyydellä matkaa 5-6 miljoonan euron korvauksella. West Ham on ilmeisesti Jonjoe Kennyn perässä, mikä olisi todella perinteinen West Ham -siirto. Tämä varmasti miellyttäisi Ancelottia, joka ei tunnu Jonjoen luottavan.

Tarpeet ja mahdolliset muutokset

Pisteodottamaa tarkastellessa paljastuu yleensä paljon, mitä meidän aivot eivät muuten rekisteröi. Kun sarjataulukkoa tarkastaa pisteodottaman valossa olisi Wolvesin pitänyt olla viides 63.82 pisteellä ja Leicesterin kuudes 61.16 pisteellä. Erityisen mielenkiintoista on, että pisteodottaman valossa olisi Evertonin pitänyt olla kahdeksas 55.78 pisteellä. Tulosurheilua, mutta pisteet eivät paljasta koko totuutta. On ajoittain syytä tarkastella laajemmin.

Leicester

Leicester hyödynsi käytännössä kahta ryhmitystä kentällä läpi kauden. Brendan Rodgersin suosima 4-1-4-1-muoto oli käytössä suurimman osan kautta ja loppukaudesta Ketut vaihtoivat 3-4-1-2-muotoon. Tämä on hyvin olennaista tietoa tarpeita tarkastellessa. Muodot eivät poissulje toisiaan, ja on todennäköistä, että Leicester hyödyntää molempia tulevalla kaudella. Tarpeet muuttuvat kuitenkin sen mukaan.

Neljä Leicesterin pelaajaa ovat olleet siirtohuhujen kohteena, mutta vielä ei ole mitään konkreettista tietoa ketkä lähtevät, vai lähteekö kukaan. Vahvimmin huhujen kohteena on ollut Ben Chilwell, jota Chelsea havittelee tosissaan. Tämä ei missään nimessä ole maailmanloppu, vaikka Chilwell on hyvä pelaaja. Mahdollinen siirto tarkoittaisi 60-80 miljoonan euron mehevää korvausta.

Alex Telles, Sergio Reguilón tai Nicolás Tagliafico ovat saatavilla alle 40 miljoonalla eurolla. Jos Leicester haluaa panostaa kotimaiseen, niin on Jamal Lewis varteenotettava halpa vaihtoehto. Oma juniori Luke Thomas pelasi myös suhteellisen väkevän loppukauden, joten vaihtoehtoja löytyy.

Demarai Gray, Harvey Barnes ja Kelechi Iheanacho ovat olleet myös siirtohuhujen kohteena. Heidän kohtalonsa ovat kuitenkin avoinna. Markkina on täynnä laadukkaita laitahyökkääjiä, joten jokainen heistä on korvattavissa vaikka Leicesterin kokoiselle seuralle he olisivatkin painavia menetyksiä. Barnesista ja Iheanachosta pitäisin kuitenkin itse kiinni melkein kynsin ja hampain.

Ricardo Pereirasta ei ole kuulunut mitään vamman jälkeen, mutta voisi uskoa, että PSG on tosissaan hänen perässään. Siirtohinta olisi varmasti myös todella korkea tässä tapauksessa. Pereira on kuitenkin todella vaikeasti korvattavissa.

Norwichin Emi Buendiá ja Watfordin Ismaïla Sarr tai Brentfordin Saïd Benrahma olisivat laadukkaita korvaajia hyökkääville pelipaikoille. Barcelonan omistama Francisco Trincão on myös ollut vahvasti huhuissa, mutta se vaikuttaa rehellisesti sanottuna tällä hetkellä enemmän keksityltä huhulta.

Näyttää kuitenkin siltä, että Leicester vahvistaa rivejään Celtici-hyökkääjän Odsonne Édouardin muodossa. Édouard on vahva, nopea ja isokokoinen. Kaikki kliseet yhdessä lauseessa. Hän on kuitenkin hyvä yhdistämään peliä, yllättävän progressiivinen kuljetuksissaan ja erinomainen viimeistelijä. Édouard on yksi parhaiten salassapidettyjä lupauksia jalkapallokartalla, ja hän edustaisi jälleen kerran hyvää kykyjenetsintää Leicesteriltä. Rodgersin suhteet Celticiin auttaisivat varmasti myös mahdollisessa siirrossa.

Yhdelle topparille olisi varmasti myös käyttöä, ja John Stones on esimerkiksi saatavilla tulevana kesänä. Materiaali on hieman ohutta ja ylimääräinen toppari mahdollistaisi kolmen topparin alakerran hyödyntämisen useammin pitkällä tähtäimellä. Kysymys kuuluu, millä ryhmityksellä Rodgers haluaa pelata?

Leicester tarvitsee myös yhden ylimääräisen keskikentän ja olen rehellisesti hieman yllättynyt, että Abdoulaye Doucouréta ei ole yhdistetty Kettuihin.

Jos oletetaan, että kukaan ei lähde seurasta niin olisivat omat prioriteetit toppari, keskikenttä, laitahyökkääjä sekä kärki. Leicester kaipaa lisää laatua sekä leveyttä. Leicester on heittämällä taas TOP 8 -joukkue tulevalla kaudella, mutta oikeat hankinnat ovat avainasemassa, jos joukkue mielii vakiinnuttaa paikkansa kuuden parhaan joukossa. Tulevan kauden europelit kuluttavat ja ei ole takeita siitä, että joukkue kykenee yhtä vahvaan tekemiseen jatkossa. Muutama laadukas hankinta saattaa kuitenkin kääntää kurssin pysyvästi.

Wolves

Jollain ihmeen kaupalla kykeni Wolves enimmäkseen välttämään loukkaantumisia kuluneella kaudella, vaikka joukkue on urakoinnut taas kerran kapealla ringillä, pienellä kierrätyksellä ja isoilla ottelumäärillä.

Fysiot ja huoltotiimit ansaitsevat kunniamaininnan sekä papukaijamerkin, mutta ripaus onnea on myös ollut mukana. Joukkue kaipaa kuitenkin selkeästi vahvistuksia. Materiaali on liian kapea, vaikka puolustus pitääkin.

Vahvimmin huhuissa on ollut Kölnin Jhon Córdoba, josta pidän henkilökohtaisesti todella paljon. Häntä voisi kutsuta köyhän miehen Robert Lewandowskiksi. Toisin sanoen todella monipuolinen klassinen ysi. Córdoba toisi vaihtoehtoja systeemiin ja hän kykenisi kierrättämään Raul Jiménezia. Omasta takaa löytyy toki Patrick Cutrone, mutta kuten aiemmin mainittu, on hänen tulevaisuutensa auki.

Wolves kaipaa mielestäni yhden keskikentän ja yhden topparin minimissään lisää. Hyökkäyspäässä on mielestäni tarpeeksi nimiä Wolvesin standardille. Jos rakennetaan joukkue 3-4-3-muodon mukaan on meillä vasemmalla Diogo Jota ja Daniel Podence. Kärjessä Jiménez ja Cordoba tai Cutrone. Oikealla Adama Traoré sekä Pedro Neto.

Wolves esiintyy usein myös 3-5-2-muodossa, mikä muuttaa kokonaisuutta hieman, mutta Adama kykenee myös pelaamaan wingbackina, mikä auttaa Matt Dohertyn kierrättämistä.

Keskikentällä on kuitenkin muodosta riippuen kaksi-kolme pelaajaa ja Wolvesilla on näille pelipaikoille käytännössä kolme laadukasta pelaajaa plus kaksi nuorta Bruno Jordão ja Morgan Gibbs-White. Nuoret eivät ole vielä vaadittavalla tasolla ja João Moutinho täyttää kohta 34 vuotta.

Watfordin Abdoulaye Doucouré olisi oiva ratkaisu myös Wolvesille. Muualtakin maailmaa löytyy toki päteviä nimiä kuten Sandro Tonali, Ibrahim Sangaré tai vaikkapa Charles Aránguiz -tyylinen todella energinen pelaaja. Vaihtoehtoja on todella monta, mutta kriteerinä ovat työteliäisyys, taito ja kurinalaisuus.

Joukkueelle tekisi hyvää saada lisää murtautumisvoimaa keskeltä. Rafinha voisi olla mielenkiintoinen ratkaisu ja hän onkin ollut viimeisimpänä huhujen kohteena. Joukkueelle tekisi myös hyvää saada lisää leveyttä. Monet tasapelit saattaisivat kääntyä voitoksi, jos vaihdosta olisi laittaa sisään tuoreita jalkoja pelin keskustaan.

Wolves tarvitsee myös mielestäni topparin. Conor Coady ja Willy Boly avaavat käytännössä jokaisen ottelun ja kaksi muuta vaihtoehtoa ovat Romain Saïss sekä keskikenttä/toppari Leander Dendoncker. Vasenjalkaisuus olisi plussaa, sillä Wolves saisi sitä kautta laadukkaampia ja aggressiivisempia syöttösuuntia aikaiseksi sekä kenttää levitettyä leveyssuuntaan. Mahdollisesta siirtobudjetista ei kuitenkaan ole tietoa, joten en lähde spekuloimaan liikaa. On kuitenkin hyvin mahdollista, että hankinta tulee Portugalista. Diogo Leite täyttäisi nämä kriteerit.

Wolvesin olisi hyvä myös panostaa uuteen nuoreen maalivahtiin. Rui Patrício on 32-vuotias ja kulunut kausi ei ollut hänelle paras mahdollinen. Se ei toki myöskään ollut missään nimessä surkea, mutta tulevaisuutta pitää rakentaa ja pieni kilpailu tekisi hyvää.

Nuori on suhteellinen käsite, mutta mielestäni alle 25-vuotiaat maalivahdit ovat vielä nuoria. Henkilökohtaisesti suosittelisin Lillen Mike Maignania tai Reimsin Predrag Rajkovićia. Molemmat ovat tulossa parhaaseen ikään. Molemmat ovat myös loistavia torjujia sekä erinomaisia poimimaan keskityksiä. Kriteereitä, jotka ovat Wolvesille huomattavasti isommassa roolissa kuin jalalla pelaaminen.

Kumpikaan ei missään nimessä ole huono jalalla ja Maignan on jopa erittäin hyvä. On kuitenkin mahdollista, että Wolves haluaa jonkun vielä nuoremman, mutta molemmat herroista ovat osoittaneet tasonsa. Mahdollisena sudenkuoppana, että Patrício syrjäytetään, mutta se ei olisi huono asia.

Toisin sanoen toppari, keskikenttä tai kaksi ja maalivahti olisivat omat prioriteetit. Cutronen kohtalosta riippuen mahdollisesti myös kärki.

Everton

Carlo Ancelotti on monella tapaa kameleontti ja hän on uransa aikana pyörittänyt useaa eri formaatiota vähintään yhtä useilla erilaisilla roolituksilla ja suunnitelmilla. Hän pystyy mukautumaan saatavilla olevan materiaalin mukaan. Kysymys kuuluu, pitäisikö Ancelottin jatkaa 4-4-2-muodolla Evertonissa? Tämä kysymys on avainasemassa suunnittelussa ja joukkueen tarpeissa. Sanon itse, että toistaiseksi kyllä.

Henkilökohtaisesti uskon, että Evertonin päällimmäinen muoto on tulevalla kaudella 4-4-2. Uskon myös, että Ancelotti tulee tietyissä olosuhteissa peluuttamaan enemmän ekspansiivista 4-3-3-muotoa. 4-4-2 on kuitenkin käytännössä maailman kompaktein puolustusmuoto. 4-3-3 vaatii taas erinomaisesti prässäävät hyökkääjät, muuten laitakaistoille jää tilaa uloimpien keskikenttien ja laitahyökkääjien väliin. Peittovarjo tai “cover shadow” on avainasemassa. Kuinka ison varjon pelaaja kykenee jättämään taakseen/pystyy peittämään sijoittumisellaan.

Oli miten oli. Evertonilla on tarpeita. Joukkue tarvitsee oikean laitapakin, topparin, keskikentän, oikean laitahyökkääjän sekä mahdollisesti kärjen. Leighton Baines pitäisi myös korvata. Helppo tehtävä vai mitä? Aloitetaan alhaalta.

Djibril Sidibén laina päättyi ja joukkue tarvitsee tukea Seamus Colemanille. Mielellään pelaaja, joka on Colemania laadukkaampi tai vaihtoehtoisesti todella laadukas juniori.

Vaihtoehtoja on rutkasti, sillä Everton on ilmeisesti kuluttamassa kesällä. Lillen Zeki Çelik on pyörinyt huhuissa ja hän olisi sopiva pelaaja Valioliigaan. Çelik on hyvä ilmatilassa ja hän jaksaa ravata väsymättömästi läpi ottelun. Hän on aggressiivinen ja suhteellisen hyvä keskittämään, mutta ei missään nimessä Lucas Dignen veroinen uhka. Toisaalta hänen ei tarvitse olla, sillä tasapaino on avainasemassa.

Dignestä puheen ollen olisi Evertonin toki syytä miettiä myös vaihtoehtoa Dignelle tai nostaa oma juniori läpi. Vaihtoehtoina olisivat monella tapaa samat nimet kuin Leicesterillä. Digne ja Chilwell ovat hyökkääviä laitapakkeja, vaikka tekeminen on mallikasta molempiin suuntiin. Mutta. Voi olla, että budjetti on kuitenkin pienehkö tämän tontin osalta. Jamal Lewis, laina tai vapaa-agentti kenties? Filip Novák voisi olla pätevä vaihtoehto vapaana-agenttina kaudeksi.

Muita vaihtoehtoja oikeaksi laitapakiksi olisivat mielestäni Matty Cash, Mohamed Simakan, Emerson ja Ainsley Maitland-Niles. Henkilökohtaisesti en ole vakuuttunut siitä miten Max Aarons sopisi Evertoniin, mutta hän on luonnollisesti myös pätevä vaihtoehto. Jos rekrytoisin Evertonille niin katselisin erityisesti Simakan ja Cashin suuntaan. Simaka on puolustavampi vaihtoehto ja Cash hyökkäävämpi. Riippuu siitä, mitä hakee.

Kuten mainittu on toppari myös mielestäni prioriteetti Evertonille. Tällä hetkellä joukkueesta löytyy Mason Holgate, Yerry Mina, Michael Keane sekä teini-ikäinen Jarrad Branthwaite. Mielestäni Holgate on selkeä ensimmäinen vaihtoehto tällä hetkellä ja hänelle pitäisi löytää pari.

Omat vaihtoehdot olisivat Gabriel Magalhães, Jean-Clair Todibo, Felix Udoukhai ja Sven Botman. Kolme heistä ovat vasenjalkaisia, mikä on aina iso plussa syöttösuuntien kannalta. Kaikki ovat myös vakuuttavia ilmatilassa ja jokainen heistä on myös isokokoinen. He ovat myös nuoria. Holgate ja yksi heistä olisivat hyvä parivaljakko pitkäksi ajaksi. Sven Botman olisi hankintana ehdottomasti suurin riski, mutta pidän todella paljon näkemästäni.

Alempi keskikenttä on ehdottomasti prioriteetti, vaikka Jean-Philippe Gbamin kuntoutuu joulun tienoilla. Akillesjännevammat ovat todella vakavia ja hänen jatkostaan jalkapalloilijana ei voi olla varma. Hän on käytännössä ollut myös koko edellisen kauden sivussa.

Idrissa Gueyen jättämää aukkoa ei ole vieläkään paikattu, joten energinen kahden suunnan pelaaja tai vaihtoehtoisesti puolustava keskikenttä on mielestäni sopivat kriteerit.

Pierre-Emile Højbjerg näyttäisi siirtyvän Spursiin, joten yksi laadukas vaihtoehto on poissa. Vahviten huhuissa on ollut Napolin Allan, joka on Ancelottille entuudestaan tuttu pelaaja. Pitäisin henkilökohtaisesti hankinnasta valtavasti. Allan on edelleen yksi maailman parhaita box-to-box-pelaajia. Kulunut kausi ei ollut paras mahdollinen ja Allan oli osan kaudesta sivussa, mutta hän sopisi Evertoniin kuin nyrkki silmään.

Muita vaihtoehtoja ovat mielestäni Ibrahim Sangaré, Boubakary Soumaré, Denis Zakaria (en usko siirtyvän), Marc Roca, Amadou Diawara ja Ibrahima Diallo. Eduardo Camavinga on varmaan varattu isommille seuroille.

Alex Iwobi on pelannut loppukaudesta enimmäkseen oikealla, mutta hän on huomattavasti vaarallisempi vasemmalta pelatessaan. Oikea laitahyökkääjä on selkeästi prioriteetti. Vaihtoehtoja on tosin olemassa enemmän kuin laki sallii.

Jos Everton mielii ostaa jonkun Valioliigasta, niin löytyy putoajista kolme loistavaa vaihtoehtoa. Kyseiset nimet ovat: Emi Buendiá, Ismaïla Sarr ja David Brooks. Jokainen heistä on myös erilainen profiililtaan.

Muita päteviä vaihtoehtoja pienemmistä sarjoista voisivat olla Calvin Stengs ja Krépin Diatta. Kaksi jälkimmäistä nimeä ovat varmasti tuntemattomia, mutta he ovat hyviä esimerkkiä siitä, mitä data voi tuoda esiin yhdistettynä ”silmätestiin”. Kalliimpia vaihtoehtoja ovat Jonathan Ikoné, Samuel Chukwueze ja David Neres.

Viimeisimpänä tarpeena on kärki. Evertonilla on Dominic Calvert-Lewin, Richarlison sekä Moise Kean riveissään jo entuudestaan. Varsinkin kaksi ensimmäistä ovat todella laadukkaita pelaajia ja Moise Kean pääsee varmasti täksi kaudeksi paremmin mukaan sarjaan.

Olisi siis hyvä hakea jotain hieman erityyppistä, mutta ei liian kallista. Sopivia kandidaatteja on luonnollisesti olemassa. Itse ehdottaisin Brentfordin Ollie Watkinsia, Jonathan Davidia, Patson Dakaa tai Odsonne Édouardia. Daka siirtyy kuitenkin todennäköisesti jossain vaiheessa RB Salzburgista Red Bull -tallin isompaan seuraan RB Leipzigiin.

Huhuissa on liikkunut Bournemouthin Joshua King, mutta jokainen edellä mainituista nuorista herroista olisivat huomattavasti laadukkaampia sekä järkevämpiä vaihtoehtoja. Joshua King halvalla ei tosin missään nimessä olisi huono vaihtoehto.

Viimeinen sana

Valioliigan siirtoikkuna-analyysit ovat näiltä osin paketissa. Toivottavasti näitä tekstejä on ollut ilo lukea ja toivottavasti joukkueiden tarpeet ovat nyt myös selkeämmät. Jokainen joukkue operoi eri resursseilla ja mahdollisista investoinneista ei voi koskaan olla varma. Tarkoituksena on kuitenkin tarjota vähän kattavampaa ja vaihtoehtoista näkemystä valtavirran mukana menevään urheilumediaan verrattuna.

Tässä viimeisessä analyysissa on joukkueiden tarpeet purettu ja katsotaan mihin kyseisillä joukkueilla riittää. Olisin kuitenkin hyvin yllättynyt, jos kaikkia ei nähdä yhdeksän parhaan joukossa tulevalla kaudella. Kesä näyttää kuitenkin suunnan.

Ellei muuta, niin ainakin Evertonin tarpeiden osalta kannattaa ottaa mainitut nimet talteen ja seurata uran kehittymistä. Jollekin jalkapallo-aficionadolle saattavat toki kaikki nimet olla jo entuudestaan tuttuja. Kiitän ja kumarran Valioliigan osalta, seuraavaksi matka jatkuu Espanjaan.