Näkökulma: Gunnersaurus ulos, Partey sisään – Arsenal teki itsestään Valioliigan epätyylikkäimmän seuran

Deadline Dayna päättyi keväästä lähtien vellonut siirtosaaga, kun Arsenal maksoi Thomas Parteyn sopimuksessa olleen 45 miljoonan punnan ulosostopykälän.

Atlético Madridista saapuneen ghanalaiskeskikentän kauan odotettu siirto ei kuitenkaan ollut siirtoikkunan päätöspäivän suurin puheenaihe Pohjois-Lontoossa. The Athletic -lehden mukaan Arsenal irtisanoi 27 vuotta seuraa palvelleen maskottinsa Gunnersauruksen.

Valioliigan ikonisimpiin maskotteihin kuuluvana Gunnersauruksena on esiintynyt 1960-luvulta lähtien seuraa kannattanut Jerry Quy.

Gunnersauruksen eli Quyn potkut ovat herättäneet ihmetystä.

Paul Merson kuvaili Sky Sportsilla Arsenalin toimintaa surkeaksi. Gary Lineker kehotti seuraa selvittämään absurdiksi luonnehtimansa tilanteen.

Athleticin mukaan maskotti irtisanottiin, koska haamupeleissä ei ole faneja, joita viihdyttää. Samalla Arsenal halusi säästää palkkakuluissa.

Perustelu on absurdi. Maskottiin uponnee vuositasolla maltillinen viisinumeroinen summa, jonka seura haluaa säästää samana päivänä, kun se maksaa keskikenttäpelaajasta 45 miljoonaa puntaa. Guardianin mukaan 27-vuotiaan Parteyn nelivuotinen sopimus kustantaa Tykkimiehille 230 000 puntaa viikossa.

Punalasien läpi asian voi toki perustella niin, että maskotille ei ollut käyttöä. Enkä nyt väitä, että Arsenalin olisi pitänyt jättää Partey hankkimatta, koska se antoi Gunnersaurukselle potkut. Näiden asioiden rinnastamisessa on omat ongelmansa. Tässä tapauksessa on kuitenkin kyse myös seuran arvoista.

55 työntekijän potkut taustalla

Rakastetun maskotin potkiminen on jatkoa Arsenalin surkealle touhulle, joka alkoi jo elokuussa.

Edustusjoukkueen pelaajat suostuivat keväällä 12,5 prosentin palkanalennuksiin, sillä verukkeella, että seuran työntekijät saisivat pitää työpaikkansa.

Nämä lupaukset rikottiin kuitenkin elokuun alussa, kun seura ilmoitti irtisanovansa 55 työntekijää. Seura perusteli päätöstään kulujen leikkaamisella, jotta se voisi investoida joukkueeseen.

BBC arvioi Arsenalin säästävän poispotkittujen työntekijöiden palkoissa noin kaksi miljoonaa puntaa vuositasolla. Valtaosa oli palkkapyramidin alapäässä, lähinnä pelipäivinä työskennelleitä. Toisin sanoen niitä henkilöitä, joille työpaikan menettäminen todella tuntuu.

Reilu viikko työntekijöiden potkujen jälkeen Arsenal hankki Willianin ilmaisella siirrolla. Brassilaituri tienaa kymmenen miljoonaa puntaa kaudessa, eli viisi kertaa enemmän kuin potkitut 55 työntekijää.

Tilanteen irvokkuutta ei varsinaisesti vähennä se tosiasia, että edellisen kerran maaliskuussa nurmella käynyt Mesut Özil nettoaa mammuttimaista 350 000 punnan viikkopalkkaa, eikä seura pääse saksalaisesta millään eroon.

Arsenalia kannattava koomikko Jack Whitehall vitsailikin, että Özil voisi jatkossa pukea Gunnersauruksen dinosauruspuvun päälleen.

Jos Arsenal lainaisi hiipuneen pelintekijän esimerkiksi hänen toiseen kotimaahansa Turkkiin – Özilin sydänystävän, toimittajia vankilaan laittavan ja kurdivähemmistöä maan itäosissa lahtaavan presidentti Recep Tayyip Erdoganin hellään huomaan – ja maksaisi silti vaikkapa 75 prosenttia hänen palkastaan, säästäisi Arsenal vajaassa puolessa vuodessa poispotkittujen työntekijöiden palkan.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Kohina Gunnersauruksen ympärillä sai tragikoomisia piirteitä, kun Özil – Arsenalin ongelmista kallein – tarjoutui maksamaan maskotin palkan täysmääräisesti. Özilin sinällään jalo ele ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että seura hoiti tilanteen äärimmäisen epätyylikkäästi. Ennemminkin seuran palkkakuninkaan ele alleviivaa pohjoislontoolaisten räpellystä.

Tykkimiehistä on tullut omistajansa näköinen seura

Arsenalin irvokkaan toiminnan veturi on seuran jenkkiomistaja Stan Kroenke. Kiinteistöbisneksellä rikastunut ja sittemmin urheiluun siirtynyt viiksivallu edustaa amerikkalaista urheiluajattelua. Siinä taloudellinen tulos menee aina urheilullisen menestymisen edelle.

Toki joku voisi sanoa näiden välillä olevan yleensä korrelaatiota.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

NFL-seura Los Angeles Ramsin omistavalla Kroenkella ei varsinaisesti ole riihikuivasta puutetta. BBC arvioi Kroenken varallisuuden olevan noin 6,32 miljardia puntaa. Samassa jutussa kerrotaan Kroenken varallisuuden kasvaneen koronapandemian aikana noin 300 miljoonan punnan verran. Hänen vaimonsa Ann Walton on maailman suurimmaksi yritykseksi arvioidun Walmartin perijä.

Kroenke tuli Arsenalin osaomistajaksi 2007. 73-vuotias liikemies lisäsi osuuttaan seurasta vuotta myöhemmin vajaaseen kolmannekseen. Vuonna 2011 Kroenkesta tuli enemmistöomistaja 62,89 prosentin omistuksellaan. Toissa vuonna Kroenke sai haltuunsa seuran loputkin osakkeet.

Omistajuutensa aikana hän on investoinut seuraan pyöreät nolla puntaa.

Esimerkiksi Evertonin omistajat investoivat vuosien 2014-2019 välillä seuraan 299 miljoonaa puntaa. Jopa Brightoniin on pumpattu 160 miljoonaa puntaa omistajan varoja.

Toki on hyvä muistaa, ettei omistajilla ole mitään velvollisuutta sijoittaa seuraan omia rahojaan. Olisiko Tykkimiehiin investointi ollut esimerkiksi viisi vuotta sitten järkevää – ennen kuin seura luisui kärkinelikon taakse – on toinen kysymys.

Intressit valioliigaseurojen omistamiselle ovat myös hyvin erilaisia. Abramovitshien ja Mansourien kulutusjuhlia seuratessa todellisuus hukkuu helposti.

Kroenken tai Manchester Unitedin omistavan Glazerin perheen kaltaiset omistajat tekevät seuroilla suoraan rahaa. Jotkut buustaavat futisseuroilla muita bisneksiään tai jopa valtioita, kuten Manchester Cityn omistaja. Joillekin seuran omistaminen voi olla harrastus.

Tyylikkyydestä on turha puhua

Arsenalin päätökset parin miljoonan punnan säästämiseksi seuran maskotin ja 55 työntekijän potkuilla ovat sikäli linjassa omistajuuden kanssa. Arsenal on Kroenken perheelle rahantekokone, jossa näemmä säästetään jokainen säästettävissä oleva punta.

Samalla Arsenal suoraan sanottuna kusee oman imagonsa päälle. Pienipalkkaisten seuratyöntekijöiden potkiminen pihalle säästösyistä samaan aikaan, kun seura polttaa uusiin pelaajiin lähes 80 miljoonaa puntaa siirtomarkkinoilla, ovat pyllistys paikallisyhteisölle.

Tosin tämäkin on linjassa Kroenken johtaman Arsenalin toimintaperiaatteiden kanssa. Merten takaa tulevat turistit ovat huomattavasti tuottoisampia peleissä kävijöitä. He ostavat fanisälää sekä käyvät kaikki mahdolliset museo- ja stadionkierrokset. Se tietää puntia seuran kassaan. Juuri pelipäivän tuloissa Tykkimiehet ovat porskuttaneet sarjan kärjessä.

Samalla seura on etääntynyt paikallisyhteisöstään. Tämän voi aistia jo siitä, kuinka heikko tunnelma Emirates Stadiumilla yleensä on. Vaikka turistit kuluttavat paikallisia enemmän, tappavat he samalla tunnelman. Arsenal on siitä elävä esimerkki. Samaa voi sanoa Man Unitedista.

Arsenal on aiemmin vaalinut tyylikkyyttä ja siihen liittyvää ”Form is temporary, class is permanent” -lausahdusta.

Tuosta tyylikkyydestä on jäljellä enää kaunis muisto. Viime aikojen rumien tapahtumien pitäisi viimeistään herättää ihmiset Pohjois-Lontoon vallanneeseen todellisuuteen. Arsenal on rahantekokone, jossa keskeisin toimintaa määrittävä arvo on taloudellinen voitto.

Je Suis Gunnersaurus!

Lähteet: BBC, Sky Sports, Swiss Ramble, Transfermarkt, The Athletic

Muokattu 7.10. klo 12.15: Korjattu Kroenken korona-aikana kasvaneen omaisuuden lukuja.