Leeds-tähti pelkäsi menettävän jalkansa Man Cityn kapteenin ruman tempun jälkeen: ”Minut piti nukuttaa”

Leeds Unitedin laitahyökkääjä Raphinha on paljastanut, että hän luuli hänen jalkansa joutuvan amputoitavaksi viime kauden lopulla kärsityn reisivamman takia.

Marcelo Bielsan joukkue oli sinetöimässä sensaatiomaista vierasvoittoa Manchester Citystä, ennen kuin isäntien kapteeni Fernandinho rappasi Raphinhaa rumasti voimakkaalla ja myöhäisellä taklauksella kamppailun lisäajalla.

Vaikka Leeds voitti ottelun 2-1-lukemin Stuart Dallasin osumilla, joutui Raphinha taklauksen seurauksena pidemmäksi aikaa sivuun. Brassitähti avautui huhtikuussa tapahtuneesta loukkaantumisestaan hiljattain The Players’ Tribune -lehdelle.

– Hän (Fernandinho) osui reiteeni kovaa. Olen toki tottunut várzeaan (brasilialaiseen katujalkapalloon), jossa jalan ympärille laitetaan vain jäätä ja jatketaan. Jos verta ei näy, ei kyseessä ole rike! Siellä jalan on katkettava, että saa sympatiaa, kertoi Raphinha.

– Joten loukkaantumiseni jälkeen sanoin Marcelolle: ”Älä huoli, kahden tai kolmen päivän päästä olen kunnossa”.

– Mutta kun tulin kotiin ja otin siteen reiteni ympäriltä pois, oli vasen jalkani aivan turvonnut. Se oli kaksi kertaa paksumpi kuin oikea. Verenpaineeni laski saman tien.

– Soitin lääkärille, joka vei minut sairaalaan. Kipu oli niin kova, että minut piti nukuttaa. En pystynyt kävelemään. En päässyt edes autoon.

24-vuotias Raphinha nautti loistavasta debyyttikaudesta Bielsan alaisuudessa. Hän päätti valioliigakautensa kuuden maalin ja yhdeksän syöttöpisteen voimin. Tässä vaiheessa entinen Rennes-taituri pelkäsi kuitenkin koko jalkapallouransa puolesta.

[readmore from=Loukkaantumiset]

– Ilmeisesti minulla oli ongelma, jota kutsutaan sisäiseksi verenpurkaumaksi. Lääkärit sanoivat, että minut on leikattava kaiken ylimääräisen veren poistamiseksi. Minulle ei ollut koskaan aikaisemmin tehty leikkausta, jatkoi Raphinha.

– He sanoivat myös, että olisin loppukauden sivussa. Välillä minusta kuitenkin tuntui, että menettäisin koko jalkani. Luojan kiitos, he eivät koskaan löytäneet jalastani verihyytymää, kuten he olivat pelänneet.

– Jäin yöksi sairaalaan särkylääkkeiden ja muiden lääkkeiden varaan. Seuraavana aamuna pääsin kotiin, ja kolme päivää myöhemmin pystyin laittamaan kainalosauvat syrjään.