Viime kausi

Evertonin viime kausi oli painajainen, joka päättyi helpotukseen.

Kauden alla seura palkkasi kannattajien vastustuksesta huolimatta managerikseen Rafael Benítezin, joka luotsasi vuosina 2004-2010 Toffeesin paikallisvastustajaa Liverpoolia.

Benítezin saavutukset aiemmissa seuroissaan olivat kiistämättömät, mutta alusta alkaen oli selvää, että hän voisi saada fanit puolelleen vain voittavalla jalkapallolla.

Espanjalaisluotsi ei saanut seuralta juurikaan apua siirtomarkkinoilla, mutta Benítez onnistui ensi töikseen johdattamaan Evertonin viiden ottelun tappiottomaan putkeen, kun kaikki kilpailut lasketaan mukaan. Tuon putken jälkeen Benítez olikin todistamassa enää vain kolmea voittoa ennen kuin hän sai kenkää tammikuun puolivälissä.

Artikkeli jatkuu kuvan alla.

Rafael Benítezin ajanjakson Evertonissa kesti vain 22 ottelua. Kuva: Getty Images

Everton oli Benítezin lähtiessä Valioliigassa 15:nä, kuusi pistettä putoamisviivan yläpuolella. Kärkikymmenikölle se heitti lopulliset hyvästit jo lokakuun jälkeen.

Benítezin tilalle pestattiin Frank Lampard, joka oli ollut vuoden päivät työttömänä saatuaan kenkää Chelseasta.

Tammikuun siirtoikkunassa Everton vahvisti rivejään hankkimalla Vitali Mykolenkon, 23, ja Dele Allin, 26, sekä lainaamalla Donny van de Beekin, 25, ja Anwar El Ghazin, 27. Lopulta vain Mykolenko oli toivotunlainen vahvistus. Allin epäonnistuminen oli harmi myös Evertonin seurayhteisön ulkopuolella, sillä monet toivoivat, että hän saisi uransa uudestaan raiteilleen lähdettyään Tottenhamista.

Yksi talven siirtoikkunan merkittävimmistä siirroista oli laitapuolustaja Lucas Dignen, 29, lähtö Evertonista Aston Villaan. Ranskan maajoukkuepuolustajalla ja Benítezillä menivät sukset ristiin niin pahasti, että Digne pudotettiin tyystin kokoonpanon ulkopuolelle. Dignen siirrosta ehti kulua vain muutama päivä, kunnes Toffees antoi monoa espanjalaismanagerille.

Everton vältti lopulta putoamisen täpärästi varmistamalla sarjapaikkansa 3-2-voitolla Crystal Palacea vastaan viimeistä edellisellä kierroksella. Toffees oli tauolle mentäessä kahden maalin tappioasemassa, mutta Lampardin joukot kirivät toisella jaksolla rinnalle ja ohi. Ottelun päätyttyä Goodison Parkin kotiyleisö riensi kentälle syleilemään sankareitaan. Evertonin vuodesta 1954 alkanut taival pääsarjatasolla sai jatkua.

Kesän siirtoikkuna

Evertonin toistaiseksi suurin tapahtuma kesän siirtoikkunassa on ollut tähtihyökkääjä Richarlisonin, 25, siirto Tottenhamiin lähes 60 miljoonan euron korvausta vastaan.

Dominic Calvert-Lewin, 25, on parhaimmillaan loistava maalintekijä ja Salomón Rondón, 32, on hänelle pätevä kirittäjä, mutta olisi suuri ihme, jos Everton jättäisi hankkimatta korvaajan Richarlisonille. Toffees saattaisi pelata sarjaporrasta alempana ilman brassitähden maaleja.

Kirjoitushetkellä Everton on säästynyt muilta isoilta menetyksiltä, mutta huhujen mukaan ainakin laitahyökkääjä Anthony Gordonille, 21, ja toppari Ben Godfreylle, 24, on ollut kysyntää.

Artikkeli jatkuu twiitin alla.

Evertonin ensimmäinen hankinta oli toppari James Tarkowski, 29, joka jätti Valioliigasta pudonneen Burnleyn sopimuksensa päätyttyä.

Myöhemmin heinäkuussa vahvuuteen liittyivät myös Lissabonin Sportingista lainattu laitapuolustaja Rúben Vinagre, 22, ja Burnleyn laitahyökkääjä Dwight McNeil, 22, josta Everton saattaa maksaa bonusten myötä vajaat 24 miljoonaa euroa.

Toffees pääsi viime kauden jälkeen eroon joistain korkeapalkkaisista rotaatiopelaajistaan, ja Lampardin ryhmässä olisi yhä karsittavaa, mutta Everton halunnee välttää tilanteen, jossa se luopuisi liian monesta pelaajasta ennen kuin se on löytänyt heille korvaajat.

Everton on haastavassa tilanteessa, sillä sen on löydettävä varsin rajallisella budjetilla muutamakin selkeä vahvistus. Huhuissa Toffees on yhdistetty enimmäkseen muissa seuroissa vähälle peliajalle jääneisiin sekä sopimuksettomiin pelaajiin.

Uudeksi keskushyökkääjäksi on povattu muun muassa Watfordin Emmanuel Dennisiä, 24, ja Chelsean Armando Brojaa, 20. Heillä riittänee kuitenkin kysyntää. Richarlisonin korvaajan löytämisen jälkeen suurin tarve on uusille keskikenttäpelaajille.

Hutihankintoihin Evertonilla ei kirjaimellisesti ole varaa.

Avainpelaajat, valmennus ja ihanneavaus

Frank Lampard on saanut lyhyellä valmennusurallaan mahdollisuuksia seuroissa, joista monet pitkäaikaisemmat managerit ovat saattaneet vain haaveilla.

Lampardin debyyttikausi managerina oli erittäin lupauksia herättävä. Hän johdatti Derbyn Mestaruussarjan noursukarsinnan finaaliin, jossa Aston Villa oli kuitenkin vahvempi maalein 2-1.

Seuraavaksi Lampardin tie vei Chelseaan, jossa hän on pelaajalegendan asemassa. Ensimmäisellä kaudellaan hän luotsasi lontoolaiset Valioliigassa neljänneksi ja vei heidät myös FA Cupin finaaliin.

Lampardin ja Chelsean tiet erosivat kuitenkin tammikuussa 2021, kun hänen ryhmänsä oli isoista hankinnoista huolimatta valahtanut Valioliigassa yhdeksänneksi. Lehtitietojen mukaan Lampard oli lisäksi ajautunut huonoihin väleihin joidenkin pelaajien kanssa, eivätkä hänen ja seurajohdon näkemykset pelaajahankinnoista kohdanneet toisiaan.

Pesti Evertonissa saattaa hyvinkin määrittää, lähteekö Lampardin nimi valmentajana enää samanlaiseen nousuun, jossa se oli vielä muutama vuosi sitten.

Lampard kokeili viime kaudella useita eri formaatioita Evertonissa, mutta päätyi usein kolmen topparin alakertaan, jota wing-backit olivat tukemassa. Tulevalla kaudella lähtökohtaisen formaation määrittää se, millaisen pelaajaryhmän Toffees saa Lampardille kasattua.

Artikkeli jatkuu kuvan alla.

Frank Lampard juhli toukokuussa raivoisasti Evertonin varmistettua sarjapaikkansa. Kuva: Getty Images

Jordan Pickford, 28, jatkaa itseoikeutettuna ykkösmaalivahtina. James Tarkowski ottanee suoraan paikan avauksesta, mutta hänen vierellään minuuteista kisaa useampikin pelaaja. Yerry Minan, 27, loukkaantumisherkkyyden takia isoja minuutteja pelaavat myös Michael Keane, 29, ja Mason Holgate, 25.

Vitali Mykolenko ja Seamus Coleman, 33, tahkoavat isoimmat minuutit puolustuksen laidoilla huolimatta siitä, käyttääkö Everton wing-backeja, vai laitapakkeja neljän alakerrassa. Heitä haastavat nuoret Rúben Vinagre, Nathan Patterson, 20, ja Niels Nkounkou, 21.

Evertonin isoin ongelma-alue on keskikentän keskustassa, sillä moni nimekkäänä vahvistuksena saapunut pelaaja on esiintynyt alle odotusten. Ihannetilanteessa Dele Alli ja Tom Davies, 24, kaivavat entisen tasonsa jostain esiin. Myös Allanilta, 31, André Gomesilta, 28, ja Abdoulaye Doucourélta, 29, kaivataan tason nostoa, jos he kaikki ovat edes jäämässä seuraan.

Anthony Gordonille lienee tulevallakin kaudella luvassa isoja minuutteja hyökkäyksen laidoilla, mutta Dwight McNeilin saapumisen myötä laidoille on mukavasti kilpailua. Avauspaikoista kilpailevat heidän lisäkseen Andros Townsend, 30, Alex Iwobi, 26, ja Demarai Gray, 26.

Dominic Calvert-Lewin lähtee kauteen ykköskärkenä, mutta uutta hyökkääjää odotetaan siirtomarkkinoilta.

Näin käy

Evertonista on jo pitkään puhuttu seurana, jonka pitäisi olla ensimmäisenä jonossa haastamassa Valioliigan suurimpia joukkueita. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin hyvin erilainen.

Usealla Evertonin pelaajalla on näytönpaikka edessä, eikä Lampardistakaan ole vielä valmentajalegendaa leivottu.

Evertonilla on muutamalle paikalle laatupelaajia, mutta sen materiaali ei ole sarjan parhaasta päästä. Nimien puolesta Evertonin ei pitäisi olla putoajakandidaatti, mutta ei sen pitänyt olla viime kaudellakaan.

Goodison Parkilla riittää tällä hetkellä kehitettävää niin kentällä kuin sen ulkopuolella, eikä Evertonin uudelleenrakennusprojekti ole lähtenyt kovin vauhdikkaasti käyntiin.

Everton on jo aivan liian monena vuonna rakentanut isolla rahalla uuden joukkueen uudelle valmentajalle, mutta lopulta niin uudet pelaajat kuin uusi valmentajakin on heivattu suunniteltua nopeammin muualle.

Toffees tarvitsisi jatkuvuutta, hyviä hankintoja ja hyvää seurajohtamista, mutta tällä hetkellä tuo palapeli tuntuu kohtuuttoman vaikealta Evertonille.

Lampard on vaikean tehtävän edessä, sillä kaikkien kannattajien ja seurajohdon odotukset eivät välttämättä ole riittävän realistisessa linjassa seuran nykytilanteen kanssa. Keskikasti voi tuntua saavutettavalta, mutta viime kausi osoitti pitkästä aikaa myös Evertonille, että mikään perinneseura ei ole suojassa putoamistaistelulta, jos asiat hoidetaan huonosti.

Artikkelia muokatu 1.8.2022 klo 12.17: Lisätty tapahtuneet siirrot.