Mitä Valioliigassa tapahtuu? Tuntemattomien pelaajien markkinat

Valioliigassa on viime päivinä julkistettu ja huhuttu siirtoja, jotka ovat herättäneet kysymyksiä kannattajissa ja lajipiireissä.

Tim Iroegbunam, 20, siirtyi Aston Villasta Evertoniin ja Lewis Dobbin, 21, siirtyi Evertonista Aston Villaan. Kummankin siirtosummaksi sovittiin lehtitietojen mukaan yhdeksän miljoonaa puntaa.

Chelsea taas on tiettävästi hankkimassa Aston Villan 18-vuotiaan hyökkääjälupauksen Omari Kellymanin 19 miljoonalla punnalla, vaikka hän on pelannut vain 150 minuuttia miesten tasolla.

Aston Villa vuorostaan on ostamassa Ian Maatsenia, 22, Chelseasta 37.5 miljoonalla punnalla.

Maatsen pelasi viime kaudella Mestarien liigan finaalissa edustaessaan Borussia Dortmundia lainalla, mutta viime päivien siirtohuhuissa on pyörinyt useita nimiä, joista monet vannoutuneet Valioliigan seuraajat eivät ole ikinä kuulleet mitään.

Mistä on kyse?

Valioliigan tämänhetkisten taloussääntöjen mukaan seura saa tehdä kolmivuotisen jakson aikana enintään 105 miljoonaa puntaa tappiota.

Taloussääntöjen rikkomisesta voi seurata esimerkiksi pisterangaistuksia, kuten Evertonin ja Nottingham Forestin tapauksissa nähtiin viime kaudella.

Lehtitietojen mukaan kuudella seuralla on tällä hetkellä kiire myydä pelaajia ennen kesäkuun loppua, jotta ne eivät ylittäisi sallittua tappiorajaa ennen tilikauden vaihtumista. Nuo seurat ovat Aston Villa, Chelsea, Everton, Newcastle, Nottingham Forest ja sarjanousija Leicester.

Kun seura myy pelaajan, mahdollinen voitto kirjataan kokonaisuudessaan kyseisen kauden kirjanpitoon, ja kotikasvatetut akatemiapelaajat tuottavat ”puhdasta” voittoa.

Sitä vastoin ostavan seuran maksama summa jaetaan kirjanpidossa pelaajan sopimuksen keston ajalle. Jos siis kaksi seuraa sopii pelaajien, erityisesti akatemiapelaajien, myymisestä toisilleen, se voi antaa merkittävää taloudellista lisäpotkua.

Mikä tässä on ongelmana?

Kukaan ei riko sääntöjä myymällä pelaajia toiselle seuralle, mutta viime päivien toiminta on herättänyt kysymyksiä, onko Valioliigan taloussäännöissä porsaanreikä, jolla voidaan kaunistella tilikauden lukemia rangaistusten välttämiseksi.

BBC:n mukaan osa muista Valioliigan seuroista on seurannut ärsyyntyneenä, kuinka seurat – jotka ovat vaarassa ylittää tappiorajansa – myyvät pelaajia toisilleen silmiinpistävillä summilla. Eräs seura on niin huolissaan viime aikojen tapahtumista, että se aikoo ottaa asian puheeksi Valioliigan kanssa.

On noussut esiin epäilyjä siitä, että tietyt seurat ovat sopineet auttavansa toisiaan kirjanpidon tasapainottamisessa pelaajasiirroilla.

Erityisen epäillyttävänä on nähty se, millaisilla summilla verrattain tuntemattomat pelaajat ovat vaihtamassa seuroja.

Aston Villa maksoi Kellymanista kaksi vuotta sitten 600 000 puntaa ja nyt Chelsea on ostamassa hänet lähes 20 miljoonalla, vaikka hyökkääjällä on tilillään vain kuusi ottelua edustusjoukkueessa.

BBC lähestyi Chelseaa, Villaa, Evertonia ja Newcastlea kysyäkseen, haluavatko ne virallisesti vastata väitteisiin siitä, että niiden viimeaikaiset toimet siirtomarkkinoilla vaikuttavat keskenään sovituilta kuvioilta taloussääntöjen noudattamiseksi.

Kaikki kieltäytyivät kommentoimasta, mutta yksityisesti kahden seuran lähteet puolustivat vahvasti niiden pelaajien hinta-arvioita, joilla kauppaa on käyty. He viittasivat viime kausina nuorista pelaajista maksettuihin vastaaviin summiin ja totesivat, että pelaajan arvo määräytyy viime kädessä sen mukaan, mitä ostava seura on valmis maksamaan.

Muiden Valioliiga-seurojen mielipiteet vaikuttavat jakautuneilta. Osa korosti, että siirrot ovat loppupeleissä sääntöjen mukaisia, kun taas toisten mielestä ne ovat väärin ja niillä tehdään pilkkaa säännöistä.

Pelaajan arvon määrittäminen

Kukaan ei voi etukäteen tietää, saako ostava seura rahalleen vastinetta, kun se ostaa pelaajan muualta. Paremmista ja tunnetummista pelaajista maksetaan yleensä isompia summia, mutta sadan miljoonan punnan pelaaja voi pelata yhtä hyvän tai huonon kauden kuin 20 miljoonan punnan pelaaja.

Viime kesänä Chelsea maksoi Cole Palmerista 42 miljoonaa puntaa Manchester Citylle, vaikka hän oli jäänyt kasvattajaseurassaan vähälle vastuulle. Päättyneellä kaudella hän oli yksi Valioliigan parhaista pelaajista.

– Entisen akatemiapelaajan markkina-arvon määrittäminen on hyvin vaikeaa, sillä viime kädessä se riippuu sekä ostavan että myyvän seuran päätöksestä, joka perustuu niiden tuleviin odotuksiin pelaajan panoksesta kentällä, jalkapallon rahoitusasiantuntija Kieran Maguire sanoi BBC Sportille.

Maguire esittelee hypoteettisen skenaarion, jossa seura A:lla on entinen akatemiapelaaja, jonka se tavallisesti haluaisi myydä 8 miljoonalla punnalla, kun taas seura B:llä on entinen akatemiapelaaja, jonka se tavallisesti arvostaisi 10 miljoonaan puntaan.

– Jos kuitenkin tehdään vaihtokauppa, mikään ei estä sitä, että ’virallinen’ hinta olisi 28 ja 30 miljoonaa puntaa.

– Näin saavutetaan edelleen 2 miljoonan punnan maksusuoritus, mutta kirjanpidossa voitot ovat 28 ja 30 miljoonaa puntaa – fantastista taloussääntöjen kannalta. Molempien pelaajien sopimuksen allekirjoittamisesta aiheutuvat lisäkustannukset jaetaan amortisaation avulla viiden vuoden sopimuskaudelle, joten ne on käytännössä siirretty eteenpäin.

– Koska pelaajan markkinahinnan määrittäminen on niin vaikeaa, vaihtomarkkinoita voidaan pitää sääntöjen heikkouden hyväksikäyttönä, mutta mitään sääntöjä ei välttämättä rikota.

Lähteet: BBC, Athletic