Arsenalissa vain yksi asia on varmaa; edustusjoukkue – ellei koko seura – kärsii yhä edelleen Arsène Wengerin (sekä tietyiltä osin muunkin johdon) lähdön jälkeisestä käymistilasta. Tämän johdosta myöskään tammikuun 2021 siirtoikkuna ei ole Gunners-näkökulmasta aivan yksinkertainen asia.

Viimeistään pandemiatilanne, ja sen tuomat taloudelliset esteet hyydyttänevät talvi-ikkunaa ylipäätään, eikä varsinkaan Arsenalin kohdalla ole syytä odottaa sateentekijöiden vyöryä sisään. Ennemminkin kyse on edelleen siitä, miten monta pelaajaa seura onnistuu siirtämään pois palkkalistoiltaan. Rahaa ei ole tarjolla missään liikaa.

Z

@ZRAFC
Arteta: 'We are looking to do that [trim the squad] and then we will see if we have the right opportunities in the positions that we need some more help.'
1,362
6
10:28 AM · Dec 31, 2020

Artetalla kolmen valmentajan sikermä

Nykyään managerin titteliä kantava Mikel Arteta on ehtinyt luotsata joukkuetta juuri ja juuri vuoden päivät. Se ryhmä joka hänen vastuullaan on, on kuitenkin yhä edelleen osin Wengerin, osin Unai Emeryn valitsema, niissä kehyksissä mitkä nyt jo lähes kokonaan vaihtunut seurajohto näille aikanaan antoi.

Arsenalissa puhutaan mieluusti seuran filosofiasta; sen omasta tavasta suhtautua ympäröivään todellisuuteen kokonaisuudessaan, samoin kuin tietenkin itse jalkapalloon. Vaikka asiasta varmasti riittää mielipiteitä, väitän, että kaikki kolme viimeisintä päävalmentajaa ovat jossain määrin noudattaneet seuran isompia suuntaviivoja. Toisaalta heidän on ollut pakko tehdä niin, mutta uskon myös että jokainen heistä on sitä itse halunnut. Jospa vain kyse olisikin pelkästä halusta, intohimosta, tai edes taktisten hienouksien ymmärtämisestä, ei Hornsey Roadin kulmilla olisi hädän päivää.

Myös Arsenalin kannattajista osa muistaa edelleen Victoria Concordia Crescit -kaltaiset johtoajatukset, ja miettii seuran tekemisiä isommissa mittakaavoissa. Maailma siinä ympärillä vain on ehtinyt muuttua pyörremyrskyksi, jossa kaikki on saatava heti, tai ei ollenkaan. Tämä ajatusmalli on luonnollisesti napannut mukaansa osan myös Goonereista. Harmoniasta viis, kunhan sitä victoriaa tulee välittömästi. Stan Kroenken kukkaro ei kuitenkaan veny samaan tapaan kuin vaikkapa Roman Abramovitsin – jos nyt Chelseankaan onni lopulta on löytynyt siirtomässäilyn kautta. Rahasta on joka tapauksessa kyse.

Palkkakuluremonttia – alakerrasta alkaen

Punavalkoisissa on ollut itse jalkapalloon liittyen menossa jonkinasteinen kriisi jo vuosia, milloin milläkin kentän osalla. Pierre-Emerick Aubameyang ja Alexandre Lacazette olivat toivottuja piristysruiskeita hyökkäykseen, ja kenties koko joukkueen moraaliin. Bernd Leno toi maalille riittävää tasaisuutta. Viime kesänä hankittu Thomas Partey on edelleenkin – kuntoon päästyään ja siinä pysyttyään – varmasti sarjan eliittiä keskikenttäpelaajien osalta.

Puolustuspääty on se osa joukkuetta, jossa on käytetty pitkäaikaisten ratkaisuiden puuttuessa liikaa laastaria paikkaamaan leikkaushoitoa vaatineita tiloja. Siksi sen osalta on nyt tehtävä isojakin poistoja.

Vasemman pakin paikalla Sead Kolasinac teki aikansa aivan tyydyttävää työtä. Tankki tietää toki itsekin, ettei aivan tyydyttävä työ riitä, eikä siksi varmasti ole yllättynyt jäämisestään täysin Kieran Tierneyn varjoon. Nousua isoon loistoon tekevän skottipuolustajan jälkeen paikkaa on Kolasinacia enemmän pitänyt jopa joka paikan höylä, jalokivi Bukayo Saka. Kolasinacin lähtö on jo taputeltu; hän palaa lainasopimuksella vanhaan seuraansa Schalkeen. Arsenalin kannalta siirto on rahallisesti hyvä; 27-vuotias siirtyi bundesliigaseurasta kesällä 2017 ilman siirtokorvausta.

Jos Kolasinacin palkkakuluista (ainakin osin) nyt päästäänkin, jää jäljelle edelleen hurjan mittainen puolustusrosteri. Tierney, Pablo Marí, Gabriel, David Luiz, Rob Holding, Héctor Bellerín, Cedric, Shkodran Mustafi, Calum Chambers, Sokratis, sekä myös oikean pakin paikalla tasaisesti nähty Ainsley Maitland-Niles, jonka varsinainen pelipaikka toki löytyy ylempää. Tämän rotlan päätteeksi vielä suurin toivein saapunut William Saliba. Nuori ranskalaistoppari on kenties Kolasinaciakin varmempi siirtyjä, näillä näkymin lainalle. Salibaa ei syyskaudella rekisteröity sen paremmin kotimaisiin kilpailuihin, kuin Eurooppa-liigaankaan. L’Équipen tietojen mukaan tarjouksista 19-vuotiaan uudeksi osoitteeksi ei ole pulaa.

Veteraaniosastolle siirtymässä oleva Sokratis oli Kolasinacin tapaan jo viime kesänä ilmeisen lähellä siirtoa, ja sellaisen toteutuminen tammikuussa olisi varmasti kaikkien osapuolten toiveissa. Myös Mustafi on puheissa liitetty muihin seuroihin, mutta tämän myynnistä tuskin rahaa tullaan takomaan.

Ylijäämämaailmanmestareita

Puhuttaessa Arsenalista, on jo vuosia puhuttu myös Mesut Özilistä. Niiden puheiden olisi ollut jo ajat sitten hyvä loppua. Keskikentällä parhaina aikoinaan aivan maaginen tekijä muodosti Alexis Sánchezin kanssa takavuosina sellaisen parivaljakon, josta moni seura voi koko historiansa osalta vain uneksia. Arsenalin suhteen kumpikin kuuluu menneisyyteen, mutta toiselle maksetaan edelleen massiivista palkkaa. Se, mikä on todellisuus maailmanmestarin jäädytyksen taustalla, ei mahdu puitavaksi tässä artikkelissa, jos kohta sen kirjoittajaa aihe enää edes varsinaisesti kiinnostaisi.

[readmore from=mesut-ozil]

Özilin tulevaisuus saattaa olla vaikkapa Yhdysvalloissa tai Turkissa. Se tulevaisuus alkaa kuitenkin hyvin todennäköisesti vasta ensi kesästä, jolloin 32-vuotiaan kontrahti Pohjois-Lontoossa päättyy. Siihen saakka palkka juoksee, pelaaja puolestaan ottelutilanteissa ei.

Toinen saman maajoukkueen maailmanmestari, Mustafi, on taas aivan eri tilanteessa. Huolimatta roolistaan monien kannattajien sylkykuppina, kokenut 28-vuotias on jatkuvasti valmis tositoimiin, ja selkeästi osa joukkuetta. Hänen kohdallaan siirto tapahtunee myös ensi kesänä, jolloin korvausta ei enää saada.

Pienet henkiset marginaalit

Oikeastaan koko tämän vuoden ajan on laatua kaivattu ennen muuta keskikentälle. Monen mielestä tämä, Wengerin ajan joukkueiden sydän, on ollut vailla varsinkin luovuutta aina Santi Cazorlan poistumisesta saakka. Sitä ennen taas haikailtiin tylsyyteen saakka mielikuvitusolennosta nimeltä ”Uusi Patrick Vieira”. Partey toi saapuessaan ratkaisun osin molempiin ongelmiin. Hänen fyysinen preesensinsä kentällä pysäyttää osan pelaajista jo kaukaa, osan vasta lähemmässä kontaktissa. Toisaalta ulottuvuus ja pelikäsitys riittävät rakentamaan ylöspäin todella huomionarvoisella tasolla.

Kun joukkue on ollut henkisessä syöksykierteessä näin pitkään, on omista riveistä vaikea löytää sitä, joskus pienenäkin riittävää sykäystä uuteen nousuun. Arsenalin kohdalla kuitenkin tällaista kipinää on nähty viime peleissä, Hale Endin jalkapallokoulun suunnalta. Se akatemia, jonka tuotteista esimerkiksi Saka, väläyksittäin myös Reiss Nelson ja Joe Willock ovat päässeet esiin, kasvatti myös Etelä-Lontoosta löydetyn Emile Smith Rowen. 20-vuotias on pelannut viime vuosina lainalla niin Huddersfieldissä, kuin Bundesliigan RB Leipzigissa. Se, että jälkimmäinen olisi halunnut hankkia pelaajan pysyvästi itselleen, kertonee jo jotain. ESR pelasi isot minuutit voittoihin Chelseasta ja Brightonista päättyneissä, Arsenalin vuoden viimeisissä otteluissa, ja herätti osaltaan koko joukkueen. Yksi vuosikausia sitten loppuun kulutetuista vitseistä Goonereiden keskuudessa oli – ja varmasti edelleenkin on – Wengerin puheenparrellaan lanseeraama LANS (Like a new signing). Tällä viitattiin loukkantumisten jälkeen palanneisiin pelureihin. Smith Rowe voisi littyä tähän kategoriaan toiselta kantilta.

Jahka päästään tilanteeseen, jossa Partey ja ESR ovat yhtä aikaa Artetan käytettävissä, ja keskikentän ytimen rooleihin on heidän lisäkseen asettaa yllättävänkin paluun joukkueeseen lainansa jälkeen tehnyt Mohamed Elneny, ajoittain väläyttelevä lainamies Dani Ceballos, sekä Granit Xhaka, on varsinainen ongelma selätettävissä niin sanotusti omin voimin – kunhan henkinen kantti löytyy. Xhakasta moni on eri mieltä, ja hyvä niin; mielipiteen vapaus on varsin ok asia. Mielipiteitä on jakanut myös Lucas Torreira, jonka pikainenkin paluu Atlético Madridista on ollut esillä.

Huhupuheet eivät lopu

Arteta oli viime kesänä saamassa joukkueeseensa ainakin Dominik Szoboszlain, ja Houssem Aouarin – kumpikaan ei tullut. Nyt tammikuussa hän on vastaavasti liittämässä ryhmään muiden muassa Iscon – mikäli huhuihin on uskomista. Isco toki vaikuttaisi olevan lähdössä Real Madridista peliajan perässä, mutta Arsenaliin? 28-vuotias toki sopisi mainittuihin Arsenalin periaatteisiin, ja varmasti myös Artetan palettiin. Hänen ostamiseensa Kroenkeilta tuskin irtoaa valuuttaa, eikä tunnu loogiselta, että sitä irtoaisi myöskään sinänsä mahdollisen laina-ajan palkkoihin. Tilanne tietysti muuttuu tuntuvasti, mikäli useampi aiemmin mainituista, seuraa hyödyttämättömistä nimistä saadaan muutettua toisaalle.

Muita keskikentälle huhuttuja nimiä tätä kirjoitettaessa ovat olleet Barcelonan 21-vuotias Riqui Puig, Brightonin rikekone Yves Bissouma, jonka perässä myös Liverpoolin sanotaan olevan, sekä Teemu Pukin seurakaveri Emi Buendia. On vaikea uskoa oikeastaan kenenkään näistä saapumiseen juuri nykytilanteessa.

Hyökkäyspäässä Artetan valinnanvara on etenkin Gabriel Martinellin kuntoutumisen myötä varsin hyvä; useimmille tonteille on oikeastaan tunkua. Tämä asettaa seuran hankalaan väliin ainakin yhden nimen kohdalla. 19-vuotias oma kasvatti Folarin Balogun on ehdottoman iso sentterilupaus, jonka taidot on rekisteröity laajalti myös seuran ulkopuolella – onko häntä varaa päästää lähtemään?

Aiheet Arsenal Mikel Arteta Näkökulmat Siirtouutiset