Chelsea – kausiennakko 2020-21: Megahankintoja hyökkäykseen, mutta ongelmia ei vielä ole ratkaistu – murtuuko Frank Lampard paineen alla?

[vc_row][vc_column][vc_column_text]

Sisällysluettelo

• Viime kausi
• Pelaajasiirrot – lähteneet
• Pelaajasiirrot – saapuneet
• Valmennus
• Tärkein pelaaja
• Arvio
• Ihanneavaus
• Kokoonpanolista

[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row el_id=”viime-kausi”][vc_column][vc_custom_heading text=”Viime kausi” font_container=”tag:h2|text_align:center|color:%23ffffff” use_theme_fonts=”yes” css=”.vc_custom_1561379495337{background-color: #38003c !important;}”][vc_column_text]

• Neljäs sija Valioliigassa
• 66 pistettä, maaliero 69-54
• 20 voittoa, 6 tasapeliä, 12 tappiota
• Paras maalintekijä: Tammy Abraham (15 maalia)
• FA Cup: Finaalissa tappio Arsenalille

Chelsea lähti kauteen 2019-20 täysin poikkeuksellisesta tilanteesta. Seura vaihtoi manageriaan, myi parhaimman pelaajansa pois, eikä pystynyt hankkimaan ketään tilalle siirtokieltonsa takia. Siitä huolimatta Chelsea ylitti kaikkien odotukset ja piti paikkansa Valioliigan neljän parhaan joukossa. Saavutus oli vähintäänkin kunnioitettava, vaikkei se helpolla tullutkaan.

Kesällä 2018 palkatun Maurizio Sarrin pesti Chelseassa jäi vain vuoden mittaiseksi. Hyökkäävällä pelitavallaan Napolissa vakuuttanut italialaisvalmentaja ei onnistunut voittamaan Chelsea-faneja puolelleen yhden kauden aikana. Median ja kannattajien luomat paineet saivat hänet pakkaamaan laukkunsa ja palaamaan kotimaahansa Juventuksen kutsuessa.

Eurooppa-liigan voittanut Chelsea ei kuitenkaan jäänyt pitkäksi aikaa murehtimaan, vaan seurasi kasvavaa trendiä ja valitsi entisen pelaajansa, seuralegenda Frank Lampardin, joukkueensa peräsimeen. Uusi, jännittävän hermostuttava aika Stamford Bridgellä oli koittanut.

Lampard oli valmentajana raakile, mutta tunsi Chelsean kuin omat taskunsa. Hän vietti pelaajauransa aikana 13 vuotta Chelseassa ja nousi tässä ajassa seuran parhaimmaksi maalintekijäksi 211 osumallaan.

Chelsean kärsiessä siirtokiellosta oli katseet viimein käännettävä akatemiakasvattien puoleen. Nuorten ihailema Lampard oli etenkin Tammy Abrahamille, Mason Mountille ja Reece Jamesille täydellinen mentori ja suunnannäyttäjä Chelsean ykkösmiehistöön. Ainoat akatemian ulkopuoliset vahvistukset olivat lainalta kiinnitetty Mateo Kovacic ja Dortmundista jo tammikuussa napattu Christian Pulisic. Heistä kumpikin osoittautui myös äärimmäisen tärkeäksi pelaajaksi kauden aikana.

Chelsea aloitti kautensa katastrofaalisesti, kun Manchester Unitedin salamannopea vastahyökkäyspeli murskasi lontoolaiset 4-0-lukemin Valioliigan avauskierroksella. Hämmentävä tulos sai fanit pelkäämään nopeasti pahinta. Oliko Lampardin palkkaaminen jättimäinen virhe? Oliko tästä tulossa Chelsean tuskallisin kausi miesmuistiin?

Ei sentään.

Lampard sai pinottua korttitalonsa nopeasti uudelleen kasaan. Chelsea ei hävinnyt seuraavasta 11 sarjaottelustaan kuin yhden pelin, ja sekin tuli mestaruuteen matkannutta Liverpoolia vastaan. Jakso sisälsi myös kuuden pelin voittoputken, josta palkintona Lampard valittiin lokakuussa Kuukauden manageriksi.

Marraskuussa Chelsean ote neljän parhaan joukosta alkoi kuitenkin lipsua. Viisi tappiota seitsemästä pelistä johti brittimedian ensimmäisiin huhuihin Lampardin potkuista. Kyse oli kuitenkin vain viheliäästä verilöylystä, mitä hänen ensimmäiseltä Chelsea-kaudelta osattiin odottaakin.

Kauden edetessä Chelsean suurimmaksi ongelmaksi osoittautui sen käsittämättömän surkea puolustuspelaaminen. Chelsean maine yhtenä Euroopan kovimmista puolustuspään joukkueista oli kaukainen muisto vain.

Erityisesti topparit ja maalivahti pettivät joukkueen kerta toisensa jälkeen. Kepa Arrizabalaga oli tolppien välissä sarjan huonoimpia, Antonio Rüdigerin suoritukset romahtivat vuodenvaihteen jälkeen täysin, Kurt Zouman merkkausvirheet boksissa kostautuivat useaan otteeseen, ja Andreas Christensenin kehitys näytti pysähtyneen kuin seinään.

Keskikentällä Jorginhon suoritukset ailahtelivat, kun N’Golo Kanté kärsi jatkuvasti loukkaantumisista. Kovacic, joka valittiin kauden päätteeksi Chelsean vuoden pelaajaksi, oli vastaavasti huikea ja teki aina työtä käskettyään.

Joulun jälkeen erinomaisen alkukauden pelannut Abraham loukkaantui, mikä toi Lampardille harmaita hiuksia myös hyökkäyksen suhteen. Kumpi hyppäisi englantilaisnuorukaisen tilalle piikkiin – Michy Batshuayi vai Olivier Giroud?

Chelsean siirtokielto poistui juuri ennen tammikuun siirtoikkunan aukeamista. Seura havitteli armahduksen seurauksena itselleen uutta kärkimiestä ja oli valmis päästämään kolmoshyökkääjäksi pudonneen Giroud’n matkoihinsa. Korvaajaa ranskalaismiehelle ei kuitenkaan löytynyt, eikä häntä voitu päästää lähtemään. Tämä oli lopulta siunaus valepuvussa, sillä cup-otteluissa tunaroinutta Batshuayita ei Lampard kehdannut enää avaukseen nimetä.

Giroud sai kaipaamansa tilaisuuden ja otti siitä täyden hyödyn irti. Ranskalaishyökkääjä nimettiin helmikuun lopulla avaukseen Tottenhamia vastaan, eikä nokka kauaa tuhissut, kun hän painoi pallon maaliin. Taaksepäin ei sen jälkeen ollut katsomista. Täysosumia syntyi lopulta seitsemän lisää, kun Giroud auttoi Chelsean seitsemään voittoon sen viimeisestä kymmenestä sarjapelistä. Yhdessä Giroud’n kanssa loppukaudesta loistivat hyökkääjäkollegat Pulisic, Mount ja Willian.

Kauden toinen puolisko Chelseassa oli kokonaisuudessaan hieman toivottua kuoppaisempi. Tärkeintä kuitenkin oli, että se piti TOP 4 -sijoituksestaan loppuun saakka kiinni. Olisi naiivia ajatella, etteikö esimerkiksi Leicesterin sulaminen olisi hyödyttänyt Chelseaa roimasti. Siitä huolimatta, Chelsea ei romahtanut, eikä millään muulla ollut lopulta väliä. Paikka ensi kauden Mestarien liigassa varmistui, kun Wolves kaatui päätöskierroksella 2-0-lukemin.

Mestarien liigassa Chelsean taival tuli odotetusti päätökseen ylivoimaisen Bayern Münchenin käsittelyssä. FA Cupissa Lampardin miehistö saattoi puolestaan pelata jopa kauden parhaimmat ottelunsa – tehotonta finaalia lukuun ottamatta. Chelsean välierävoitto Manchester Unitedista oli yksi kauden puhtaimpia suorituksia ja iloisimmista hetkistä, kun se onnistui viimein selättämään Ole Gunnar Solskjærin miehistön.

Alkavalla kaudella Chelsean on pystyttävä parempaan etenkin puolustuspäässä, jos se haluaa pitää itsensä tukevasti TOP 4:n joukossa ja palata tulevien vuosien aikana Valioliigan mestaruuskantaan. Hyökkäys tulee puolestaan olemaan entistä vaarallisempi, jos Lampard saa isolla rahalla hankitut vahvistukset hitsattua yhteen Chelsean nykyisen miehistön kanssa. Kesä 2020 on ollut siirtojen valossa täysi vastakohta kesälle 2019, mikä ainoastaan lisää odotuksia ja suorituspaineita. Lisää aiheesta Arvio-kohdassa.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row el_id=”siirrotout”][vc_column][vc_custom_heading text=”Pelaajasiirrot – lähteneet” font_container=”tag:h2|text_align:center|color:%23ffffff” use_theme_fonts=”yes” css=”.vc_custom_1561379557708{background-color: #38003c !important;}”][vc_column_text]Álvaro Morata (kh, 24, Atlético Madrid)

Morata tuli kolme vuotta sitten Chelseaan isolla rahalla. Hän pelasi lopulta 1,5 vuoden aikana 72 ottelua ja iski 24 maalia. Chelsea sai rahansa oivasti takaisin, kun se lainasi Moratan Atléticoon seitsemän miljoonan euron korvausta vastaan tammikuussa 2019. Lainaan sisältyi osto-optio tälle kesälle. Sen myötä Chelsea sai vielä 56 miljoonaa lisää. Lopulta Chelsea jäi Moratassa ”tappiolle” vain kolme miljoonaa euroa.

Mario Pasalic (hkk, 25, Atalanta)

Pasalic on tyypillinen Chelsean siirtoruletin pelaaja. Seuraan pienellä summalla (2,5 miljoonaa euroa) kesällä 2014. Ei koskaan oikein käyttöä Chelseassa (ei koskaan pelannut Chelseassa otteluakaan), ja jatkuvasti lainalla eri paikassa (yhteensä viisi eri lainapestiä). Viimeisin lainaaja oli Atalanta, joka halusi lopulta ostaa Pasalicin itselleen 15 miljoonalla eurolla. Chelsen näkökulmasta ihan hyvää bisnestä.

Nathan (vh, 24, Atlético Mineiro)

Nathaniin pätevät tasan samat sanat kuin Pasaliciin, joskin Nathanin kohdalla Chelsea ei päässyt edes omilleen. Brasilialainen ostettiin Atlético Mineirosta neljällä miljoonalla eurolla kesällä 2015. Neljä lainapestiä myöhemmin Nathan myytiin takaisin samaiseen Atlético Mineiroon kolmella miljoonalla eurolla. Chelseassa Nathan ei koskaan pelannut yhtään ottelua.

Willian (oh, 32, Arsenal)

Willianille olisi ollut Chelseassa käyttöä, mutta sopimuksen pituudesta ei päästy yhteisymmärrykseen. Paikalliskilpailija Arsenal tarjosi kolmen vuoden pahvia, ja siihen Willian vapaana agenttina myös tarttui. Chelseassa yhteensä 339 ottelua tehoin 63+62.

Pedro (oh, 33, AS Roma)

Willianin ohella Chelseasta lähti toinenkin kokenut laituri vapaana agenttina. Pedro ei viime kaudella enää paljonkaan vastuuta saanut (osin loukkaantumistenkin vuoksi), ja hän siirtyi AS Romaan. Ei erityinen menetys Chelsean näkökulmasta.

Danilo Pantic (kk, 23, Cukaricki, laina)

Pantic edustaa jälleen tätä Chelsean massalla pelaamista. Seuraan ilmaiseksi kesällä 2015 ja nyt jo viidettä kertaa lainalle. Tällä kertaa serbialaiseen Cukarickiin. Chelseassa Pantic ei ole vielä debytoinut, ja nyt kehitys on polkenut sen verran pahasti paikallaan, että tokkopa Panticista ihan sen tason pelimiestä tuleekaan.

Ethan Ampadu (kp, 19, Sheffield United, laina)

Nuoren Ampadun kehityskäyrä pyörii vielä sellaisilla tasoilla, että tulevaisuus voi olla ruusuinen. Viime kauden Ampadu pelasi lainalla RB Leipzigissa, jossa kohtalona oli istua penkillä. Täksi kaudeksi valittiin peliajan suhteen realistisempi lainaosoite: Sheffield United. Ampadun kannalta olisi äärimmäisen tärkeää, että hän pääsisi säännöllisesti pelaamaan.

Kenedy (vh, 24, Granada, laina)

Tässä taas esimerkki pelaajasta, jolla pyrittäneen tekemään vain jonkinlaista bisnestä. Kenedy ostettiin kahdeksalla miljoonalla eurolla Fluminensesta vuonna 2015. Nyt mies lähetettiin uransa neljännelle lainapestille, tällä kertaa suuntana La Ligan Granada. Chelseassakin Kenedy on sentään päässyt kokeilemaan yhteensä 27 ottelun verran.

Jamie Cumming (mv, 20, Stevenage, laina)

Cumming on vasta nuori maalivahti, mutta matkaakin riittää aika lailla Chelsean ykkösjoukkueeseen. Tämän kauden Cumming viettää lainalla Kakkosliigan Stevenagessa.

Jamal Blackman (mv, 26, Rotherham, laina)

Blackman on Chelsean oma kasvatti, jonka olisi pitänyt jo aikaa sitten katkaista napanuoransa ja lähteä rakentamaan uraansa jossain muualla. Ikää on jo 26 vuotta, ja nyt Blackman lähti lainalle jo kahdeksatta kertaa urallaan – tällä kertaa Mestaruussarjan Rotherhamiin. Vuoden kuluttua ollaan taas lähtöruudussa.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row el_id=”siirrotin”][vc_column][vc_custom_heading text=”Pelaajasiirrot – saapuneet” font_container=”tag:h2|text_align:center|color:%23ffffff” use_theme_fonts=”yes” css=”.vc_custom_1561379594987{background-color: #38003c !important;}”][vc_column_text]Kai Havertz (hkk, 21, Bayer Leverkusen)

Kesän siirtoikkunan kallein hankinta toistaiseksi. Chelsea maksoi itsensä kipeäksi, mutta toisaalta sai 80 miljoonalla eurolla vasta 21-vuotiaan huippulahjakkuuden, joka on jo osoittanut kykynsä miesten tasolla. Havertz on nuoresta iästään huolimatta pelannut jo peräti 150 ottelua Leverkusenin ykkösjoukkueessa. Saksan A-maajoukkueessa pelejä on kertynyt seitsemän.

Pääosin kymppialueella ja oikealla laidalla viihtyvä Havertz on nopea, hän osaa laukoa ja murtaa syötöillään vastustajan linjoja. Havertz kykenee edistämään peliä sekä syötöillä että kuljettamalla ja lisäksi hän on vielä ihan hyvä pääpelaajakin. Puolustuspelaamisessa on heikkouksia ja on kokonaan toinen juttu, miten kaikki uudet palaset asettuvat Frank Lampardin palapeliin, mutta hyökkäyspelaamiseen Havertz tuo aimo annoksen lisää ruutia.

Timo Werner (kh, 24, RB Leipzig)

Chelsea tyhjensi suorastaan bayernmaisesti pajatson Saksassa, kun Havertzin lisäksi haaviin tarttui Werner. Uudesta maalitykistään Chelsea pulitti 53 miljoonaa euroa. Werner on pelannut jo 30 kertaa Saksan A-maajoukkueessa (12 maalia), ja RB Leipzigille Werner ehti iskeä 159 ottelussa komeat tehot 95+40.

Werner on todella nopea pelaaja, joka kykenee tehokkaasti sekä kuljettamaan että viimeistelemään. Yhdessä Havertzin kanssa Werner tuo valtavasti lisää vastahyökkäysuhkaa Chelsean pelaamiseen. Wernerin tulon myötä toisaalta Tammy Abraham uhkaa jämähtää pahasti penkille. Sama voi käydä Mason Mountille Havertzin tulon vuoksi.

Ben Chilwell (vp, 23, Leicester)

Chelsea rikkoi kolmannenkin kerran 50 miljoonan euron rajan, kun se naarasi Chilwellin Leicesteristä. Chilwell ehti olla Leicesterin avauksen vasen pakki vajaan kolmen vuoden ajan. Englannin maajoukkuekin on tullut viime vuosina tutuksi.

Chilwell on vahvaa nousua huipulle tekevä laitapuolustaja, joka hänkin vahvistaa Chelsean hyökkäyspelaamista muiden kesähankintojen tavoin. Lienee selvää, että Emersonille ja Marcos Alonsolle jää nyt luu käteen peliajan suhteen.

Hakim Ziyech (oh, 27, Ajax)

Tämän hankinnan Chelsea sopi jo viime talvena. 40 miljoonalla eurolla ostettu Ziyech operoi pääasiassa oikeana laitahyökkääjänä ja kymppialueella – siis samoilla tonteilla kuin Havertz. Siinä missä Havertz on melko monipuolinen hyökkäyspään pelaaja, Ziyech on melko leimallisesti syöttäjä – ja siinä hän on todella hyvä. Ziyechistä Chelsea saa samalla uuden vahvan erikoistilanteiden antajan.

Malang Sarr (kp, 21, OGC Nizza)

Todella kova kaappaus Chelsealta, kun katsotaan hinta-laatusuhdetta. Sarrilla on ikää vasta 21 vuotta, ja hän siirtyi Chelseaan vapaana agenttina. On nuoresta iästään huolimatta pelannut Ranskan pääsarjassa jo 102 ottelua. Sarr on pääasiallisesti toppari, mutta hän kykenee pelaamaan myös vasempana laitapakkina. Avauskaudella voi olla vaikeaa saada vastuuta, mutta jos kehitys jatkuu, tulevina vuosina Sarr voi hyvinkin olla Chelseassa avauksen mies.

Thiago Silva (kp, 35, PSG)

Toinen ilmainen toppari. Silva ei paljon esittelyjä kaipaa, mutta esitellään silti. Italian mestari. Ranskan mestari (seitsenkertainen), Copa Américan voittaja, kaksinkertainen olympiamitalisti ja paljon enemmänkin. Silva on pelannut Brasilian maajoukkueessa 88 kertaa, Mestarien liigassa 80 kertaa. PSG:ssä tuli vyölle 315 ottelua, AC Milanissa 119. Nyt sopimusta ei enää jatkettu, ja Silva siirtyi ilmaiseksi Chelseaan.

Parhaat päivät ovat toki jo takana, mutta Silvasta Chelsea saa aimo annoksen johtajuutta ja tietynlaista esimerkkiä niin koppiin kuin kentälle. Voi hyvin olla, että Silvaa lepuutetaan kauden aikana useinkin, mutta hänet voitaneen heittää kentälle aina jos jollakulla nuoremmalla ja kokemattomammalla kollegalla on heikompi jakso menossa.

Charly Musonda (hkk, 23, palasi lainalta Vitessestä)

Chelsean oma kasvatti, joka pelasi viime kauden lainalla Vitessessä. Se meni täysin pipariksi polvivamman vuoksi. Nyt taas mietitään, mitä seuraavaksi. Chelseassa tie on Musondalle täysin tukossa.

Davide Zappacosta (op, 28, palasi lainalta AS Romasta)

Hutihankinta aikoinaan. Ostettiin 25 miljoonalla eurolla kesällä 2017, mutta tätä nykyä Zappacostalle ei ole käyttöä. Tuskin jää Chelseaan alkavaksi kaudeksi. Sopimusta vielä kaksi vuotta jäljellä.

Tiemoué Bakayoko (pkk, 25, palasi lainalta AS Monacosta)

Samalla tavalla hutihankinta. Bakayokoon Chelsea käytti peräti 40 miljoonaa euroa kesällä 2017. Jo vuotta myöhemmin mies lainattiin AC Milaniin ja viime kaudeksi AS Monacoon. Ei ole jäämässä Chelseaan myöskään täksi kaudeksi.

Baba Rahman (vp, 25, palasi lainalta Mallorcasta)

Hutihankinta tämäkin. Kesällä 2015 sisään 20 miljoonalla eurolla. Sittemmin Baba Rahmania on lainattu neljään eri otteeseen. Viime kauden ghanalainen vietti RCD Mallorcassa, mutta polvivamma pilasi koko kauden.

Danny Drinkwater (kk, 30, palasi lainalta Aston Villasta)

Kolme vuotta sitten ison mediahuomion saattelemana Chelseaan 37,9 miljoonan euron kaupassa. Sen jälkeen onkin ollut hiljaisempaa. Viime kauden alkupuoliskon Drinkwater pelasi lainalla Burnleyssä, loppukausi vierähti Aston Villassa. Chelsealla ei ole Drinkwaterille mitään käyttöä.

Victor Moses (oh, 29, palasi lainalta Internazionalesta)

Vietti viime kauden lainalla Interissä, jossa sai kohtalaisesti vastuuta. Palasi Chelseaan, mutta ei ole lähtökohtaisesti saamassa kovinkaan suurta ruutua Lontoossa. Näillä näkymin Moses jatkanee vielä matkaansa eteenpäin.

Matt Miazga (kp, 25, palasi lainalta Readingista)

Pelasi viime kauden lainalla Mestaruussarjassa, Readingissa. Sai vastuuta kohtalaisesti ja iski jopa kaksi maalia. Palasi lainalta Chelseaan, mutta saattaa vielä hyvin jatkaa matkaa uuteen seuraan lainalle. Chelseassa tuskin peliaikaa luvassa.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row el_id=”valmennus”][vc_column][vc_custom_heading text=”Valmennus” font_container=”tag:h2|text_align:center|color:%23ffffff” use_theme_fonts=”yes” css=”.vc_custom_1561379635835{background-color: #38003c !important;}”][vc_column_text]

• Manageri: Frank Lampard
• Avustava valmentaja: Joe Edwards
• Avustava valmentaja: Chris Jones
• Avustava valmentaja: Joady Morris
• Avustava valmentaja: Anthony Barry
• Maalivahtivalmentaja: Henrique Hilário
• Yksilövalmentaja: Claude Makélélé
• Videoanalyytikko: James Melbourne

Chelsea sijoittui neljänneksi viime kaudella Valioliigassa ja varmisti itselleen Mestarien liiga -paikan. Joukkue ylisuoritti odotuksiin nähden, mutta kentällä jäi vielä parannettavaa omaan kapasiteettiin nähden. Chelsea oli pisteodottaman valossa sarjan kolmanneksi paras joukkue 73,49 pisteellä, niukasti Liverpoolin perässä ja hieman Manchester Unitedin yläpuolella.

Joku oli varmasti veikannut Chelseaa neljän parhaan joukkoon, mutta suurimman osan rankingeissa sekä Spurs että Arsenal tulivat ennen Chelseaa. Tulevaisuus on kuitenkin täynnä kysymyksiä. Missä mättää?

Chelsea päästi eniten maaleja TOP 10 -joukkueista. Oman pään maaliodottamassa (xGA) joukkue alisuoritti melkein 13 maalilla. Syitä tähän olivat epäonnen lisäksi:

• Historiallisen huono Kepa. Hän on kahden kauden aikana päästänyt peräti kahdeksan prosenttia kaikista Chelsean päästämistä maaleista Valioliigan aikakaudella. Hän oli suoraan sanottuna surkea.
• Erikoistilannepuolustaminen. Joukkue on huono puolustamaan erikoistilanteita sekä keskityksiä laidoilta. On täysin eri asia viedä pääpalloja suorista pitkistä avauksista. Toki nekin ovat tärkeitä. Chelsea päästi 13 erikoistilannemaalia.
• Tasapaino, tai tarkemmin sanottuna sen puute. Tämä pointti on valmennusosion keskiössä. Viime kaudella Chelsean keskikenttä oli ajoittain aivan liian avoin. Tasapainon suhteen on varmasti edelleen hiottavaa.

Kauteen lähdettäessä tunnelmat ovat analyysin perspektiivistä todella kaksijakoiset. Osittain on mielenkiintoista seurata joukkuetta puhtaasti hyökkäyskaluston taidon sekä viihdeaspektin kannalta. Chelsea on ostanut siirtoikkunan aikana laadukkaita pelaajia, joista muutamaa hankintaa voi pitää jopa loistavana. Tekeminen oli jo entuudestaan vakuuttavaa hyökkäyssuuntaan ja pallollinen sapluuna oli kunnossa.

Osittain todella isoja kysymysmerkkejä on ilmassa, joihin ei ole vielä saatu vastausta. Päällimmäisenä: Miten Chelsea aikoo tukkia hyökkäävillä pelaajilla joukkueen suurimman ongelma-alueen? Toinen: Kuinka iso vaikutus isolla vaihtuvuudella ja kilpailutilanteella on materiaaliin? Se voi olla hyvä tai huono asia, mutta kemioiden klikkaamisesta ei ole takeita. Aika kuitenkin tarjoaa näihin vastauksia.

Hyökkäyssuuntaan Chelsealla ei ole siis mitään hätää. Maaliodottamaa kertyi 76,23 maalin verran, ja lopulta joukkue alisuoritti odottamaansa verrattuna 7,23 maalilla. Kaiken lisäksi Chelsean hyökkäys on vahvistunut siirtoikkunan aikana Timo Wernerillä, Hakim Ziyechillä, Kai Havertzilla sekä laitapuolustaja Ben Chilwellillä.

Puretaan lyhyesti hankinnat:

• Timo Werner on uskomattoman työteliäs hyökkääjä, joka juoksee väsymättömästi ja laukoo paljon. Hänen nopeutensa tulee takuulla aiheuttamaan ongelmia korkeita puolustuslinjoja vastaan. Werner on myös hyvä prässäämään.
• Hakim Ziyech on korkean käyttöprosentin pelaaja ja hänen syöttötyöskentelynsä menee Bruno Fernandesin ja Ángel Di Marían kanssa samaan kategoriaan. Korkea riski – iso hyöty. Ziyech on pelaajana todella suoraviivainen ja hyvä prässäämään. Hän on korkean volyymin laukoja.
• Kai Havertz on hybridien hybridi, ja hänessä yhdistyy osittain hyökkääjä, osittain pelintekijä, osittain tilantulkitsija ja osittain pallollinen keskikenttä. Havertz on isokokoinen pelaaja, joka liikkuu kuitenkin verrattaen elegantisti.
• Ben Chilwell alkaa lähestyä eliittiä hyökkäysnumeroissaan laitapakkina, mutta hänen puolustustilastonsa jättävät paljon toivomisen varaa.
• Thiago Silva tuo kokemusta ja johtajuutta alakertaan, mutta uuteen sarjaan ja systeemiin sopeutuminen saattaa viedä hetken. Kohta 36-vuotias brasilialainen on edelleen hyvässä kunnossa, mutta aika näyttää miten keho reagoi kosteaan ja tuuliseen ilmastoon.
• Malang Sarr tuli myös hieman huomaamattomasti sisään. Hän on nuoresta iästään huolimatta pelannut neljä kautta Nizzan avauksessa. Sarr on todella liikkuva toppariksi, ja hän sopisi erinomaisesti vasenjalkaisena kolmen topparin linjaan. Roolista ei kuitenkaan vielä ole sen tarkempaa tietoa.

Chelsea tulee olemaan joukkue täynnä todella ahneita laukojia, mikä saattaa olla hyvä tai huono asia sekin. Siitä ei ole vielä varmuutta. Willianin rooli pallon kierrätyksen kannalta oli tärkeä. Toinen asia, mikä askarruttaa on se, kuinka Chelsea ajatteli tukkia peräpäänsä. Chelsea vuosi ajoittain karusti viime kaudella, ja joukkue on tulevalla kaudella käytännössä entistä hyökkäävämpi. N’Golo Kanté joutuu juoksemaan todella paljon, ja hän on käytännössä ainoa ”puolustus-ensin” ajatteleva keskikenttä joukkueessa. Loukkaantumiset ovat kuitenkin viime aikoina vaivanneet Kantéa.

Chelsea on tällä hetkellä kevyesti pelaajamateriaaliltaan sarjan kolmanneksi paras joukkue. Mahdollisesti jopa vielä parempi. Viime kaudella Chelsea oli numeroiden valossa myös sarjan kolmanneksi paras joukkue, vaikka tulokset ajoittain heittelivät. Tulevalla kaudella Chelsea on myös selkein suosikki kolmanteen sijaan. Miksi olo ei kuitenkaan ole yliluottava?

Olisi rehellisesti sanottuna yllättävää, jos Chelsean maalisaldo ei olisi kauden päätyttyä 75-80 maalin tienoilla, parhaassa tapauksessa jopa enemmän. Se ei ole syy epävarmuuteen. Chelsea tulee olemaan yksi kauden viihdyttävimmistä joukkueista koko Euroopassa. Siitä ei ole myöskään kysymys. Chelsealla on kaikesta erinomaisuudestaan huolimatta selkeitä ongelmakohtia ja heikkouksia, jotka olisi syytä laittaa kuntoon. Itse asiaan.

Chelsea esiintyi kuluneella kaudella manageri Frank Lampardin alaisuudessa useassa eri muodossa. Suosituimpia olivat 4-2-3-1- sekä 3-4-3-muoto. Loppukautta kohden näimme useammin myös 4-3-3-muodon kahdella hyökkäävällä kasilla. Usein kyseiset pelaajat olivat Ross Barkley ja Mason Mount. Ongelmana voi pitää, että tietynlaista jatkumoa ei ole syntynyt, mutta kenties tällä kaudella? Materiaalin perusteella Chelsean uskoisi hyödyntävän eniten 4-2-3-1-muotoa tulevalla kaudella. Se tarjoaa neljä hyökkäävää tonttia sekä enemmän suojaa puolustuksen eteen.

On myös syytä ymmärtää, että formaatio vaihtaa struktuuria tai raameja joukkueen sisällä, mutta ei itse organisointia kentällä. Tämä on Chelsean kenties suurin ongelma. Mitä tämä suomeksi sanottuna siis tarkoittaa?

Vertauksena seuraava. Ihmisen keho on tietyllä tapaa kollektiivi. Jos yksi elin pettää, saattaa se äkkiä olla menoa. Tämä on ikävä kyllä pelin luonne. Sama pätee myös jalkapalloon. Chelsea ei ollut missään vaiheessa tarpeeksi yhtenäinen kollektiivi molempiin suuntiin. Organismi, joka elää ja metsästää yhdessä. Hyökkäyspeli oli ajoittain häikäisevää, mutta se tuli myös kovalla hinnalla.

Chelsean prässi oli viime kaudella ajoittain epäorganisoitua, vaikka se myös ajoittain antoi todella laadukkaasti painetta. Yksittäiset pelaajat tekivät liian usein virheitä, eivätkä aina ymmärtäneet tai tulkinneet oikein kanssapelaajien liikkeitä sekä valintoja. Chelsean hyökkäyspelaaminen kääntyy usein 3-2-5-muotoon hyökkäysvaiheessa tai viimeisellä kolmanneksella. Molemmat laitapakit saattavat olla ylimmässä linjassa.

Tämä on aina ongelma numeroista puhuttaessa. 3-2-5 kuulostaa tasapainoiselta, mutta aivan liian usein ainoastaan topparit sekä yksi keskikenttä olivat puolustamassa suunnanmuutoksia. Chelsea joko painoi vastustajan maanrakoon tai jäi itse avoimeksi.

Toivottu tilanne on yleensä vähintään 3+1 tai 2+2 pelaajaa pallon alla negatiivisissa suunnanmuutoksissa. Manchester City on hyvä esimerkki 3+1 ajattelutavasta: kaksi topparia, yksi (sisäänkäännetty) laitapakki kera yhden puolustavan keskikentän.

Liverpool sen sijaan suosii 2+2-filosofiaa, koska hyökkäysvoima tulee laitapakkien kautta. Tämä tarkoittaa, että kaksi keskikenttää sekä kaksi topparia puolustavat vastahyökkäyksiä. Chelsea on ajoittain vuotanut kuin uppoava laiva näissä tilanteissa. Tämä on uhkapeliä, mikä saattaa hyvinkin kostautua turhina pistemenetyksinä myös tulevalla kaudella. Vastaavaan uhkapeliin ei olisi edes todennäköisesti tarvetta. Yleensä osoitellaan sormella yksilöä, mutta tässä tapauksessa ongelmat ovat syvemmällä.

Chelsealta myös käytännössä puuttuu ”holding midfielder”. Käytän englanninkielistä versiota, koska suomeksi puhutaan vain puolustavasta keskikentästä, joka on enemmän positio kentällä kuin rooli tai tehtävä. Chelsean käytetyimmässä kolmikossa N’Golo Kanté, Jorginho sekä Mateo Kovačić haluavat kaikki mielellään voittaa pallon takaisin korkealla kenttää. Heidän henkilökohtaiset prässitendenssinsä ovat toisin sanoen varsin suoraviivaisia. Kukaan ei välttämättä varmista alaspäin.

Kanté on heistä ainoa, joka aidosti kykenee toimimaan yksin pohjalla ja torjumaan vastahyökkäyksiä. Hän on kuitenkin parhaimmillaan, jos saa olla energisempi ja hyödyntää aivan uskomatonta kuntoaan sekä atleettisuuttaan molempiin suuntiin.

Jorginhon pitäisi taas olla syvällä makaava pelintekijä ja joukkueen aivot. Tämä ei kuitenkaan näyttäydy puolustustekemisessä. Jorginho on usein sijoittunut väärin ja jättää tilaa taakseen. Kaksinkamppailuissa on myös tekemistä. Hän ei koskaan puolusta kunnolla boksissa, vaan jää roikkumaan boksin tuntumaan. Boksissa puolustaminen on yllättävän tärkeää Valioliigassa. Hänen jalkansa eivät myöskään ole maailman vikkelimmät, joten häntä ei haluaisi mielellään nähdä puolustamassa tilaa. Jorginho on toki hyvä kierrättämään palloa, mutta kysymys kuuluu, onko vaihtokauppa sen arvoinen?

Tästä syystä on yllättävän helppoa ymmärtää, miksi West Hamin Declan Rice on ollut huhuissa Lontoon sinisiin. Hän on nimenomaan ”holding midfielder”. Hän pitää positionsa kentällä, ja hän tekisi Chelseasta myös vähemmän avoimen vastahyökkäyksille. Kaiken kulutuksen jälkeen Ricen tulo ei kuitenkaan vaikuta todennäköiseltä.

Chelsean tulikuuman hyökkäyspään myötä korostuu juurikin keskikenttien tekeminen ja jonkun heistä olisi hyvä olla konservatiivisempi. Paras kaksikko pohjalle on tällä hetkellä ehdottomasti Kovacic sekä Kanté. Jorginho pystyy kierrättämään Billy Gilmouren kanssa heitä, jos Lampard mielii pelata 4-2-3-1-mudolla lähtökohtaisesti.

Chelsean puolustuspelaaminen ja tilanteenvaihdot ovat olleet keskiössä tässä analyysissa. Se johtuu siitä, että ne ovat joukkueen ongelmakohtia ja ongelmia, jotka on ratkottava, jos Chelsea haluaa nousta seuraavalle tasolle. Hyökkäyksen suhteen ei ole – kuten sanottu -mitään suurempaa ongelmaa, mutta hankinnat eivät ratkaise joukkueen pelillisiä ongelmia.

Chelsean on saatava tukea ja turvaa puolustuslinjansa eteen. Yksi ratkaisu voisi myös olla peluuttaa César Azpilicuetaa konservatiivisemmin. Chilwellin isoin anti on ylöspäin, ja vaikka Azpilicueta luo hyvän määrän tilanteita eteenpäin, on hän laadukkaampi alaspäin. Tämä parantaisi rakennetta kertaheitolla.

Jos nämä ongelmat ratkeavat, pystyy Chelsea jopa pelaamaan mestaruudesta. Tämä ei kuitenkaan näytä ennakkoon todennäköiseltä. Positiivisella puolella on mainittava puolustustyöskentelyn osalta se, että kuka ikinä maalinsuulla pelaakaan ensi kaudella, ei hän pelaa yhtä huonoa kautta kuin Kepa viime kaudella. Ei edes Kepa itse.

Mielenkiintoista Lampardin ajattelutavassa on, että Chelsea pyrkii olemaan mahdollisimman vertikaalinen syöttelyssään, vaikka heillä on sarjan kolmanneksi korkein (60,7) pallonhallintaprosentti. Hyökkäävän keskikentän rooli on yleensä ajelehtia suhteellisen vapaasti keskikentällä ja koittaa luoda numeraalisia ylivoimia leveälle.

Tämän takia Jorginho on ajoittain fanien suosiossa, sillä hän tekee pelistä vähemmän vertikaalisen, mikä lisää kontrollia tai ainakin sen tunnetta. Ongelmana ovat kuitenkin tilanteet, joissa kontrolli pettää. Jos kolme topparia on alla, se ei ole yhtä iso ongelma. Silloin on kuitenkin uhrattava pelaaja hyökkäyspäästä. Frank Lampardilla on täysi työ edessään, jotta hän löytää sopivan tasapainon.

Muita huomioita Chelseasta:

• Chelsean PPDA-lukema (passes allowed per defensive action) on sarjan viidenneksi alhaisin 9,01.
• Chelsealla on kolmanneksi eniten syöttöjä 18 metrin sisällä vastustajan maalista (326).
• Chelsealla on kolmanneksi vähiten päästettyjä syöttöjä 18 metrin sisällä omasta maalista (169).
• Chelsea laukoi sarjassa toiseksi eniten, ja joukkueella oli kolmanneksi eniten laukauksia maalia kohti. Laukauksia 90:tä minuuttia kohden oli 16,29.
• Chelsea keskitti koko sarjassa eniten vastustajan boksiin (106).
• Chelsea taklasi sarjassa kolmanneksi eniten.
• Chelsealla oli sarjassa toiseksi eniten syötönkatkoja.

Chelsea lähtee kauteen 2020-21 todella kovin odotuksin. Verrattuna viime kauden pisteodottamaan ja uusiin hankintoihin, johtoportaan odotukset ovat arviolta jossain 80-85 pisteen tienoilla. Osittain Lampard teki erinomaista työtä viime kaudella ja osittain Chelsean materiaalin laatu aliarvioitiin Eden Hazardin myynnin jälkeen. Maurizio Sarri oli sen verran yliriippuvainen Hazardista, että lähtökohdat viime kauteen tuntuivat todella raskailta.

Samalla Lampard onnistui ajamaan sisään Mason Mountin, Tammy Abrahamin sekä Reece Jamesin. Varsinkin kaksi ensimmäistä pelasi erinomaisen kauden, ja yleensä Valioliigassa pärjänneillä joukkueilla on ollut vahva brittiläinen selkäranka. Peliminuutteja on varmasti edelleen tarjolla (vaikka selkeästi vähemmän), ja objektiivisesti Chelsea on paperilla huomattavasti vahvempi kuin viime kaudella.

Uusien pelaajien sopeutuminen vie kuitenkin aikaa, ja kemian kentällä pitää löytyä. Callum Hudson-Odoin kohtalo roolin suhteen on myös avoin. Olisi tärkeää saada säännöllistä peliaikaa. Vaikutuksen näkee Bukayo Sakasta sekä Mason Greenwoodista.

Huippupelaajista huolimatta mielenkiintoisin hankinta nähtiin valmennustiimissä, kun Chelsea palkkasi Lampardin suosituksesta Wiganin Anthony Barryn. He kävivät valmennuskursseilla samaan aikaan, ja Barry otettiin sisään auttamaan puolustuksen tukkimisessa. Hyvää delegointia Lampardilta.

Valmennusosio on varmasti kuulostanut monen korvaan negatiiviselta, ja sitä se on osittain ollutkin. Virheiden etsimistä, mutta siihen on syynsä. Chelsean projekti on todella hyvällä mallilla, ja joukkue oli jo viime kaudella sarjan kolmanneksi paras joukkue.

Chelsean ei rehellisesti sanottuna olisi tarvinnut tehdä kovinkaan paljon siirtoikkunan aikana kiriäkseen kärkeä kiinni. Maaliodottamaa syntyi hyvin, ja Wernerin sekä Ziyechin hankintojen myötä homma vaikutti olevan lukossa. Negatiiviset suunnanmuutokset ja puolustuspään tukkiminen olivat sen jälkeen tärkeimmät prioriteetit.

Thiago Silva vahvistaa alakertaa ja Ben Chilwell vahvistaa joukkueen hyökkäyspeliä sekä osittain alakertaa. Chilwellistä on tulossa eliittitason laitapakki hyökkäyssuuntaan, mutta on kuitenkin hieman kyseenalaista, kuinka hyvä hän on puolustamaan. Ironista on, että Chilwell profiloituu hyvin samalla tavalla Marcos Alonson kanssa, josta Chelsean kannattajat haluaisivat päästä eroon.

Jos Chelsea pelaa läpi kauden Kovacic-Kanté pohjalla ja Jorginho kierrättää toista, ei lontoolaisilla pitäisi kuitenkaan olla hätää. Se arveluttaa, aikooko Lampard sorkkia systeemiä, ja kuinka paljon painetta uudet hankinnat tuovat.

Sir Alex Ferguson on sanonut, että yksi hänen isoimpia virheitään oli tuoda yhtenä kesänä yli neljä pelaajaa seuraan. Se aiheuttaa turhia ongelmia peluutuksen ja monen muun asian kannalta. Joukkueen koheesio saattaa kadota, ja uudet hankinnat vievät hieman ylimääräistä fokusta valmentajan silmissä. Katsotaan, miten käy.

Vaikka Chelsea on vahvistunut merkittävästi, vielä jää nähtäväksi miten tasapaino löytyy kentällä. Lähestymistapa voi olla liian aggressiivinen ja epätasapainoinen. Varmaa on se, että Chelsea on tulevalla kaudella Valioliigan viihdyttävimpiä, ellei viihdyttävin joukkue. Gung-ho-jalkapalloa on luvassa koko rahan edestä. Frank Lampard joutuu kuitenkin todelliseen testiin. Pelaajien pitäisi pysyä tyytyväisinä ja samalla tasapainon pitäisi löytyä kentällä.

Jos Chelsea ei ole vähintään neljän parhaan joukossa, joutuu Frank Lampard varmasti lähtemään. Voisi kuvitella, että joukkueella on myös korkeampi piste- ja tulostavoite. Materiaalilla pitäisi melkein yltää päälle 80 pisteen. Chelsea on ehdoton suosikki tällä hetkellä kolmanteen sijaan. Älkää ymmärtäkö väärin. Tässä kohtaa on kuitenkin peilattava jo seuraavaan vaiheeseen. Chelsea on kirinyt kärkeä kiinni ja kasvattanut eroa muihin. Jos edellä mainitut ongelmat ratkeavat, saattaa pienoinen yllättäjä ilmoittautua mestaruustaisteluun. Ensin pitäisi kuitenkin ratkoa pelilliset ongelmat. [/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row el_id=”tarkein”][vc_column][vc_custom_heading text=”Tärkein pelaaja – Kai Havertz” font_container=”tag:h2|text_align:center|color:%23ffffff” use_theme_fonts=”yes” css=”.vc_custom_1599641865966{background-color: #38003c !important;}”][vc_column_text]

Kai Havertzilla on todellinen sauma nousta Chelsean tärkeimmäksi pelaajaksi jo debyyttikautensa aikana.

21-vuotias hyökkäävä keskikenttäpelaaja osaa pelata kentän jokaisella pelipaikalla puolustusta ja maalivahtia lukuun ottamatta, minkä takia hän tulee olemaan äärimmäisen tärkeä pelaaja Lampardille pitkän ja voimille ottavan kauden aikana.

Kymppi- tai kasipaikalla Havertzilla on kyky murtaa syvälle vetäytyneitä puolustuksia, joita Chelsealla on ollut tapana kohdata etenkin kotipeleissään. Nopeutensa, pelisilmänsä ja kliinisyytensä ansiosta Havertz on oiva valinta myös laidalle tai valeysin rooliin, missä hän pelasi paljon etenkin viime kauden lopulla Bayer Leverkusenissa. Ei ole yhtäkään ryhmitystä, mihin Lampard ei saksalaislupausta saisi sopimaan. Sen takia hän on yksinkertaisesti täydellinen pelaaja kenelle tahansa managerille.

Havertz on tehnyt viimeisen kahden kauden aikana yhteensä 38 maalia seuratasolla. Häikäisevien tilastojensa ansiosta häntä on ymmärrettävästi vertailtu jo Lampardiin ja Chelsean entiseen saksalaistähteen Michael Ballackiin, jotka olivat kumpikin meritoituneita maalitykkejä keskikentältä. Havertz on vahva ilmatiloissa ja pystyy ohjaamaan keskityksiä toisesta aallosta sisään sekä jalalla että päällä.

Havertz oli jo pitkään Leverkusenin selkeästi paras pelaaja, joka tarvitsi uuden haasteen kovatasoisemmasta ympäristöstä saavuttaakseen täyden potentiaalinsa. Lampardin opeissa hänestä voi kehkeytyä entistä parempi pelaaja, joka tulee varmasti potkimaan myös Chelsean muuta joukkuetta eteenpäin.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row el_id=”arvio”][vc_column][vc_custom_heading text=”Arvio” font_container=”tag:h2|text_align:center|color:%23ffffff” use_theme_fonts=”yes” css=”.vc_custom_1561379791672{background-color: #38003c !important;}”][vc_column_text]Sija: 3

Chelsea vahvistui toden teolla siirtoikkunan aikana. Tavoitteet on sitä mukaa asetettava korkeammalle. Frank Lampard teki vakuuttavaa jälkeä seuran peräsimessä viime kaudella, ja numeroiden valossa Chelsea oli sarjan kolmanneksi paras joukkue. Lähtökohtana on luonnollisesti parantaa entisestään.

Tehotuotanto ei varmasti tule olemaan ongelma tulevalla kaudella Chelsean osalta, ja maalimääriin on odotettavissa noin kymmenen maalin parannusta. Tärkeimpiä kysymyksiä on, miten joukkue tukkii ajoittain vuotavan keskikentän/puolustuspään. Jos Chelsea saa negatiiviset suunnanmuutokset sekä erikoistilanteet kuriin, on joukkue jo voittanut sillä muutaman ylimääräisen pisteen. Jos maalivahti (kuka ikinä onkaan) pelaa keskivertomaalivahdin tasolla, on Chelsea voittanut vielä useamman pisteen.

Lähtökohtaisesti Chelsea taistelee sijoista 3-4, mutta nousu mestaruustaisteluun kaiken osuessa nappiin ei ole poissuljettua. Se kuitenkin vaatii, että hankinnat sopeutuvat nopeasti Lampardin systeemiin, ja että Lampard onnistuu tasapainottamaan systeemiään paremmin. Joukkue on vahvistunut paperilla merkittävästi, ja Chelsea on syystäkin rankattu kolmanneksi sarjassa. Nyt pitäisi kuitenkin ottaa onnistuneesti seuraava askel.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row el_id=”formaatio”][vc_column][vc_custom_heading text=”Ihanneavaus” font_container=”tag:h2|text_align:center|color:%23ffffff” use_theme_fonts=”yes” css=”.vc_custom_1561379887493{background-color: #38003c !important;}”][vc_column_text]

[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row el_id=”kokoonpano”][vc_column][vc_empty_space][vc_custom_heading text=”Kokoonpanolista” font_container=”tag:h2|text_align:center|color:%23ffffff” use_theme_fonts=”yes” css=”.vc_custom_1561379956327{background-color: #38003c !important;}”][vc_column_text]

[table id=47 responsive=”collapse”]

[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_raw_js]JTNDc2NyaXB0JTIwdHlwZSUzRCUyMnRleHQlMkZqYXZhc2NyaXB0JTIyJTNFJTBBZnVuY3Rpb24lMjBnZXRBZ2UlMjhkYXRlU3RyaW5nJTI5JTIwJTdCJTBBJTIwJTIwJTIwJTIwdmFyJTIwdG9kYXklMjAlM0QlMjBuZXclMjBEYXRlJTI4JTI5JTNCJTBBJTIwJTIwJTIwJTIwdmFyJTIwYmlydGhEYXRlJTIwJTNEJTIwbmV3JTIwRGF0ZSUyOGRhdGVTdHJpbmclMjklM0IlMEElMjAlMjAlMjAlMjB2YXIlMjBhZ2UlMjAlM0QlMjB0b2RheS5nZXRGdWxsWWVhciUyOCUyOSUyMC0lMjBiaXJ0aERhdGUuZ2V0RnVsbFllYXIlMjglMjklM0IlMEElMjAlMjAlMjAlMjB2YXIlMjBtJTIwJTNEJTIwdG9kYXkuZ2V0TW9udGglMjglMjklMjAtJTIwYmlydGhEYXRlLmdldE1vbnRoJTI4JTI5JTNCJTBBJTIwJTIwJTIwJTIwaWYlMjAlMjhtJTIwJTNDJTIwMCUyMCU3QyU3QyUyMCUyOG0lMjAlM0QlM0QlM0QlMjAwJTIwJTI2JTI2JTIwdG9kYXkuZ2V0RGF0ZSUyOCUyOSUyMCUzQyUyMGJpcnRoRGF0ZS5nZXREYXRlJTI4JTI5JTI5JTI5JTIwJTdCJTBBJTIwJTIwJTIwJTIwJTIwJTIwJTIwJTIwYWdlLS0lM0IlMEElMjAlMjAlMjAlMjAlN0QlMEElMjAlMjAlMjAlMjByZXR1cm4lMjBhZ2UlM0IlMEElN0QlMEElMEF2YXIlMjBiZGF5cyUyMCUzRCUyMGRvY3VtZW50LmdldEVsZW1lbnRzQnlDbGFzc05hbWUlMjglMjJjb2x1bW4tNiUyMiUyOSUzQiUwQSUwQWZvciUyOHZhciUyMGklMjAlM0QlMjAxJTNCJTIwaSUyMCUzQyUyMGJkYXlzLmxlbmd0aCUzQiUyMGklMkIlMkIlMjklMjAlN0IlMEElMjAlMjB2YXIlMjBiZGF5JTIwJTNEJTIwZ2V0QWdlJTI4YmRheXMlNUJpJTVELmlubmVySFRNTC5zbGljZSUyODAlMkMxMCUyOS5zcGxpdCUyOCUyNy4lMjclMjkucmV2ZXJzZSUyOCUyOS5qb2luJTI4JTI3JTJGJTI3JTI5JTI5JTNCJTBBJTIwJTIwYmRheXMlNUJpJTVELmlubmVySFRNTCUyMCUzRCUyMGJkYXklM0IlMEElN0QlMEElM0MlMkZzY3JpcHQlM0U=[/vc_raw_js][/vc_column][/vc_row]