Näkökulma: Miten yliarvostettu ja ylihintainen englantilaispoika kasvoi Liverpoolin mestarikapteeniksi? – Jättänyt jo ikuisen jäljen seuran historiaan

Jordan Hendersonin yhdeksän vuotta Liverpoolissa on ollut ylä- ja alamäkiä. Tasaista on ollut vain Sunderland-kasvatin asenne työntekoa, oppimista ja edessä olevia haasteita kohtaan. Niitä on ollut paljon. Ja ”Hendo” on selättänyt haasteensa ja hiljentänyt epäilijänsä.

Sunnuntaina tuli yhdeksän vuotta siitä päivästä, kun Liverpool maksoi Sunderlandille 20-vuotiaasta keskikenttäpelaajasta 20 miljoonaa puntaa ja Jordan Henderson jätti kasvattajaseuransa ollakseen osa Liverpoolin tarunhohtoista historiaa.

Ensi viikolla 30-vuotta täyttävän Hendersonin johtamilla punapaidoilla on pian mahdollisuus kerätä kuusi tarvittavaa sarjapistettä ja sinetöidä seuran ensimmäinen pääsarjamestaruus 30 vuoteen. Se lisättynä kolmeen miehen viime vuonna nostamaan pokaaliin sementoi Jordan Hendersonin nimen Liverpoolin ja koko jalkapallon historiaan. Kiistatta.

Hendersonin polku Liverpoolissa kesäkuusta 2011 tähän päivään on ollut mutkikas ja väitän, että kukaan ei olisi pystynyt samaan. Huolimatta siitä, että kyseessä on pelaaja, jolla on ollut ilmeistä lahjakkuutta jo nuoresta iästä asti, Hendo jäi jostain syystä Liverpool-uransa ensimetreiltä asti kaikkitietävän globaalin jalkapallonarratiivin hampaisiin yliarvostettuna nuorena englantilaispelaajana, jossa ei ole paljoa muuta hyvää kuin Britannian passi ja kova yritys. Jopa tunnetusti omilleen lämmin ja lojaali Anfield lämpeni silloiselle Englannin U20-maajoukkueen kapteenille hitaasti.

Hendersonin Liverpool-uran alku oli täynnä suuria odotuksia ja hienoista epäuskoa tuohon aikaan massiivisesta 20 miljoonan punnan siirtosummasta. Samana kesänä Manchester City hankki Sergio Agüeron ja Samir Nasrin, Chelsea Juan Matan ja Manchester United Ashley Youngin ja Phil Jonesin.

Nuoren Hendersonin vieressä Anfieldilla poseerasi Charlie Adam, brassimaalivahti Doni ja Stewart Downing. Liverpoolin yhteensä n. 50 miljoonan euron arvoista trioa (maalivahti Doni oli ilmainen siirto) pidettiin alusta alkaen yliarvostettuna, ylihintaisena ja taidoiltaan korkeintaan keskivertona. Tätä johtopäätöstä vastaan oli silloin, ja saattaa olla vieläkin, vaikea argumentoida.

Agüero ja Nasri olivat isossa osassa Cityn ensimmäistä mestaruutta kyseisellä kaudella. Juan Mata valittiin kahtena peräkkäisenä vuotena Chelsean kauden pelaajaksi. Edellisellä kaudella Downingin kanssa Aston Villan laidoilla vakuuttanut Young valitsi Manchesterin punaiset Liverpoolin sijaan. Aikanaan brittiensaarien lupaavimpana topparina pidetty Jones teki samoin.

Molempien manchesterilaisten nostettua valioliigapokaalia seuraavan parin vuoden aikana, jäi Liverpool-kannattajille ymmärrettävästi hieman petetty olo. Isot siirtosummat olivat valumassa hukkaan ja vuonna 2012 lähtöpassit sai ensin hankinnoista vastannut urheilutoimenjohtaja Damien Comolli ja kauden päätteeksi manageri Kenny Dalglish. Adamin Liverpool-ura kesti yhden kauden ja Downingilla kaksi.

Kuitenkin edellämainittu Comolli on jälkikäteen kertonut, että nimenomaan Hendersonin hankinta oli viimeinen naula hänen arkkuunsa.

– Sinä päivänä, kun Liverpoolin omistajat antoivat minulle potkut, he kertoivat minulle, että olin tehnyt ison virheen hankkiessani Hendersonin, ja he pitivät hankintaa rahanhukkana. Mielestäni maksoimme sen ajan markkinoilla oikean summan nuoresta englantilaispelaajasta, joiden arvo markkinoilla on tunnetusti vääristynyt. En sanonut tätä aikanaan julkisesti, mutta olin vakuuttunut että hänestä tulee seuran tulevaisuuden kapteeni, kertoi Comolli TalkSportille vuonna 2017.

Comolli oli oikeassa pelaajasta, joka väitetysti maksoi hänelle työpaikkansa. Mutta se mitä itse pelaaja on tuona aikana joutunut käymään läpi toteuttaakseen unelmansa ja tavoitteensa on ainutlaatuista.

Vuonna 1990 syntynyt Henderson edusti tavallaan uuden sukupolven englantilaisjalkapalloilijaa ja on yhdeksän vaikean vuoden aikana onnistunut raivaamaan polun kansainvälisen jalkapallon huipulle jatkuvasta epäilystä ja kritiikistä huolimatta.

Englannin maajoukkueessa 20-vuotiaana debytoinut nuori mies äänestettiin viime vuonna maansa parhaaksi maajoukkuepelaajaksi. Jotkut eivät vieläkään halua tunnustaa koillisenglantilaisen saavutuksia ja osaamista, mutta enää kukaan ei kehtaa ääneen miestä kyseenalaistaa.

Yhdeksän vuoden vuoristorata

Pikakelataan miehen Liverpool ura läpi.

Paljon keskikentän oikeaa laitaa ensimmäisen kautensa aikana pelannut Hendo debytoi kasvattajaseuraansa Sunderlandia vastaan Anfieldilla ja pari viikkoa myöhemmin iski ensimmäisen maalinsa Anfieldilla Jussi Jääskeläisen selän taakse kotivoitossa Bolton Wanderersista. Ei huono alku. Henderson pääsi kentälle yhtä vajaa kaikissa kauden valioliigaotteluissa.

Liverpoolin kausi sarjassa oli kuitenkin epäonninen ja epätasainen. Sarjasijoitus jäi kahdeksanneksi. Cup-kilpailuiden puolella meni kuitenkin paremmin. Nuori Henderson oli avauskokoonpanossa niin liigacupin kuin FA Cupin finaaliotteluissa Wembleyllä. Edellä mainittu tarjosi nuorukaiselle sauman nostaa uransa ensimmäistä merkittävää pokaalia.

Jälkimmäinen finaali päättyi niukkaan tappioon Chelsealle, mutta kausi kokonaisuudessaan oli joukkueelle vähintään tapahtumarikas ja lupaava.

Juuri ennen toisen Liverpool-kautensa alkua Henderson sai harjoituskauden aikana kutsun
hotellihuoneeseen, jossa Liverpoolin uunituore manageri Brendan Rodgers kertoi Hendersonille, että tämä olisi vapaa etsimään uuden seuran ja halutessaan hän voi siirtyä Fulhamin riveihin Liverpoolin havitellessa amerikkalaista Clint Dempseya toiseen suuntaan vaihtokaupassa.

Toinen vaihtoehto oli jäädä seuraan ja taistella pelipaikasta, josta ei ollut antaa takeita.
Managerin viesti oli nuorelle miehelle erittäin kivulias, mutta sitä seurannut päätös oli selkeä.

Henderson jäi taistelemaan paikastaan, ja 12-13-kauden loppuun mennessä hän oli vakiinnuttanut paikkansa Rodgersin pelaavassa kokoonpanossa. Seuraavalla kaudella mies aloitti 35 valioliigaottelua.

Näistä viimeisimmässä, tärkeässä 3-2 kotivoitossa Manchester Citystä, Henderson ajettiin ulos kentältä aivan ottelun loppuhetkillä. Vielä tuon ottelun jälkeen mestaruustaistoa johtanut Liverpool kuitenkin suli viime metreillä ja menetti viisi pistettä kolmessa Hendersonin missaamassa ottelussa. Monet Liverpool-kannattajat pitivät miehen poissaoloa merkittävänä tekijänä näiden tuloksien kannalta.

Mestaruutta jo lähes haistaneen joukkueen kautta seurasi totaalinen mahalasku. Joukkueen paras maalintekijä Luis Suárez lähti Barcelonaan ja tilalle tuli Mario Balotelli ja divarijyrästä valioliigahyökkääjäksi kiivennyt Rickie Lambert. Liverpool jäi sarjassa kuudenneksi ja putosi kummastakin kansallisesta cupista välierävaiheessa.

Henkilökohtaisella tasolla kausi oli kuitenkin Hendersonin paras: 54 ottelua ja 7 maalia. 24-vuotias Henderson sai kauden aikana käsivarteensa myös Liverpoolin kapteeninnauhan. Nuorta varakapteenia leivottiin viimeistä kauttaan pelaavan legendan, Steven Gerrardin, seuraajaksi.

Katseet kääntyivät ja paineet kasvoivat jälleen. Seuran kaikkien aikojen parhaan pelaajan seuraaminen kapteenin roolissa oli lähes mahdoton ja äärimmäisen kiittämätön tehtävä. Mitä tahansa Henderson tekisi, häntä verrattaisiin edeltäjäänsä niin kentällä, johtajana ja voittajana.

Heikosti alkaneella 15-16-kaudella manageri Rodgers sai potkut ja paikan penkin päässä otti Saksasta kovalla maineella ja CV:llä tullut Jürgen Klopp. Henderson kärsi kauden aikana loukkaantumisista ja pystyi esiintymään vain 26 ottelussa kaikissa kilpailuissa.

Hävittyään jo liigacupin finaalin Manchester Citylle rangaistuspotkukilpailun jälkeen, kapteeni joutui seuraamaan penkiltä, kun Liverpool hävisi Sevillalle Eurooppa-liigan loppuottelun Baselissa keväällä 2016.

Seuraavan kauden alla oli paljon spekulaatiota siitä, olisiko Hendersonilla paikkaa Kloppin joukkueessa ja mihin rooliin teknisesti rajoittuneena pidetty keskikenttäpelaaja voisi sopia saksalaisen hevimetallijalkapallossa.

Rooli löytyi keskikentän pohjalta tasapainottavana pelaajana, joka miehen omien sanojen mukaan on kaukana hänelle mieluisimmasta. Nopeasti uuteen rooliinsa sopeutunut
ja siinä vakuuttanut kapteeni oli kuitenkin tärkeässä roolissa kauden ensimmäisen puolikkaan aikana, kun Liverpool näytti olevansa vaarallinen joukkue ja piti tahtia sarjan kärkipäässä. Punaisten tuloskunto kuitenkin romahti uuden vuoden puolella ja jalkavamma piti Hendon sivussa loppukevään peleistä ja taistelusta Mestarien liiga -paikasta.

Paluu Mestarien liigaan toteutui, ja Henderson onnistui johdattamaan joukkueensa aina Kiovassa keväällä 2018 pelattuun finaaliin saakka. Sydäntä särkevällä tavalla Real Madridille hävitty finaali toimi kuitenkin koko joukkueelle todisteena omasta kehityksestä ja motivaattorina taistella jatkossakin maanosan halutuimmista pokaaleista.

Viime kaudella Liverpool teki juuri näin voittaessaan Tottenhamin Mestarien liigan
loppuottelussa. Liverpoolin joukkueen, tai kapteeni Hendersonin, esitys Madridissa pelatussa finaalissa ei ollut näyttävin tai mieleenpainuvin. Se päättyi kuitenkin voittoon ja viidentenä miehenä historiassa Liverpool-paidassa pokaalia nostanut Henderson kirjautti ottelun eniten taklauksia ja katkoja. Ei näyttävin, mutta aina siellä missä joukkue häntä tarvitsee.

Hendersonin tunteenpurkaus ottelun jälkeen halatessaan valmentaja Jürgen Kloppia ja myöhemmin kentälle päässyttä isäänsä oli jotain, mikä saa omatkin silmäni vieläkin kostumaan. Miehen kasvot ja eleet paljastivat jokaisen jalkapallouralle uhratun sekunnin ja jokaisen matkan aikana ylitetyn esteen.

Samasta asiasta halusi ottelun jälkeen muistuttaa myös miehen valmentaja.

– Tiedätte mitä joistain pelaajistani on sanottu ja kirjoitettu. Nyt Jordan Henderson on Mestarien liiga -voittajajoukkueen kapteeni. Se itse asiassa on tyydyttävää, Klopp viilsi.

Joukkue Hendersonin johdolla kirjasi myös Valioliigassa viime kaudella seuraennätyksen
sarjapisteiden valossa, mutta huikaiseva 97 pistettä riitti hämmästyttävästi vain kakkossijaan Manchester Cityn takana. Liverpoolin ja Hendersonin vastareaktio pettymyksiin on ollut esimerkillinen viime vuosien aikana.

Kloppin aikakaudella on ollut monta läheltä piti –tilannetta menestystä ajatellen, mutta jokaista “epäonnistumista” on seurannut määrätietoinen itsekritiikki, työnteko ja kehittyminen joukkueena. Kohta koronapandemian aiheuttamalta tauoltaan palaavan
Valioliigan sarjataulukko kertoo juuri sen.

Hendersonin kipparoima Liverpool johtaa sarjaa 25 pisteellä, vaatii enää kuusi sarjapistettä mestaruuden varmistamiseen ja saattaa niin tehdessään rikkoa myös suurimman osan Englannin pääsarjan ennätyksistä.

Kuka olisi uskonut, että Jordan Brian Henderson on mahdollisesti kaikkien aikojen kovimman englantilaisjoukkueen kapteeni ja kiistatta joukkueen tärkeimpiä palasia kentällä ja sen ulkopuolella?

Myös muun muassa hyväntekäväisyysjärjestöjen puolesta jatkuvasti pyyteetöntä työtä tekevällä Hendersonilla on aina aikaa auttaa omiaan. Oli kyse sitten joukkuekavereista, akatemiapelaajista, seuran työntekijöistä tai kannattajista. Pandemian aikana Liverpool-kapteeni oli johtamassa myös kaikkia sarjan pelaajia tukemaan julkista terveydenhuoltoa kriisiaikana.

Hendersonista huokuu vilpittömyys, rehellisyys ja nöyryys. Nämä ilmentyvät epäitsekkäässä käytöksessä, jota todelliselta johtajalta vaaditaan.

Pelaajana Henderson ei tule ikinä olemaan Steven Gerrard. Mutta ei hänen tarvitsekaan.
Jalkapalloilijana Henderson on aina valmis tekemään tismalleen sen mitä valmentaja ja joukkue häneltä tarvitsee. Kapteenina, johtajana ja ihmisenä Hendo jää Liverpoolin historiaan.

Viime kaudella tehty jatkosopimus antaa miehelle mahdollisuuden lopettaa uransa Liverpoolissa. Näin tehdessään, ja menestyksen jatkuessa, hänestä saatetaan puhua jopa seuran kaikkien aikojen Kapteenina.